Ote kirjasta Kolesteroolimyytti:
Korkean kolesterolin hyödyt
Uffe Ravnskov, lääk. ja fil. Tri
Suomentanut Tytti Träff
Numerointi
tekstissä / katso liite.
Ihmiset, joiden kolesterolitaso on korkea, elävät pisimpään. Väite vaikuttaa niin
uskomattomalta, että lukija joutuu pitkään selvittämään aivopestyjä ajatuksiaan ennen
kuin täysin sisäistää sen merkityksen. Monista tieteellisistä tutkimuksista käy kuitenkin
selvästi ilmi, että pitkäikäisimpiä ovat ne, joilla veren kolesterolipitoisuus on suuri.
Otetaan esimerkiksi vaikka tohtori Harlan Krumholzin tutkimustulokset. Yalen
yliopiston sydän- ja verisuonitautien tutkimuslaitoksella työskentelevä Krumholz
raportoi vuonna 1994, että ne vanhukset, joiden kolesterolitaso on matala, kuolevat
kaksi kertaa useammin sydänkohtaukseen kuin vanhukset, joilla on korkea
kolesterolitaso.1 Kolesterolikampanjan tukijat vaikenevat johdonmukaisesti tästä
havainnosta tai ainakin sivuuttavat sen harvinaisena poikkeuksena, joka on sattumalta
eksynyt lukemattomien päinvastaisten tutkimustulosten joukkoon.
Kyse ei kuitenkaan ole poikkeustapauksesta. Nykyään on olemassa melkoinen määrä
tutkimustuloksia, jotka sotivat rasvateoriaa vastaan. Itse asiassa useimmat
ikääntyneille ihmisille tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, ettei korkea kolesteroli ole
sepelvaltimotaudin riskitekijä. Sellaiseen tulokseen tulin, kun etsin Medlinen
tietokannasta aiheesta tehtyjä tutkimuksia.2 Löysin yksitoista vanhusväestölle tehtyä
tutkimusta, joissa oli saatu mainitsemani tulos. Lisäksi seitsemässä tutkimuksessa
ilmeni myös, ettei korkea kolesterolitaso ylimalkaan ennusta suurta kuolleisuutta.
Kannattaa muistaa, että runsaat 90 prosenttia kaikista sydän- ja verisuonitaudeista
vaivaa yli kuusikymmenvuotiaita. Lisäksi lähes kaikissa tutkimuksissa on käynyt ilmi,
ettei korkea kolesteroli ole riskitekijä naisille.2 Kaikki tämä yhdessä tarkoittaa, että
korkea kolesteroli on riskitekijä vain viidelle prosentille niistä, jotka menehtyvät
sydänkohtaukseen.
Lisää lohtua korkeakolesterolisille tarjoaa se, että kuudessa tutkimuksessa havaittiin
kokonaiskuolleisuuden olevan kääntäen verrannollinen joko LDL- tai
kokonaiskolesterolin määrään tai molempiin. Toisin sanoen jos haluaa elää hyvin
vanhaksi, siihen näyttää olevan huomattavasti paremmat mahdollisuudet, mikäli
kolesterolitaso on korkea.
Korkea kolesteroli suojaa tulehduksilta
Monissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että veren alhainen kolesterolipitoisuus on
tietyissä suhteissa korkeaa kolesterolipitoisuutta pahempi. Esimerkiksi Minnesotan
yliopiston epidemiologian professori David R. Jacobs on kartoittanut yhdeksässätoista
tutkimuksessa yhteensä 68 000 kuolematapausta ja todennut saamiensa tulosten
perusteella, että veren vähäinen kolesterolipitoisuus ennakoi riskiä kuolla vatsa- ja
ruoansulatuselinten tai hengityselinten sairauksiin.3
Useimmat vatsa- ja ruoansulatuselinten samoin kuin hengityselinten sairaudet ovat
tulehdusperäisiä. Herää siis kysymys, alentaako tulehdus kolesterolitasoa vai
altistaako matala kolesterolitaso tulehdukselle. Löytääkseen vastauksen tähän
kysymykseen professori Jacobs ja hänen työryhmänsä käynnistivät yhdessä tohtori
Carlos Iribarrenin kanssa seurantatutkimuksen, jonka kohteena oli viidentoista vuoden
ajan satatuhatta tervettä San Franciscon seudun asukasta. Tutkimuksen päätyttyä
todettiin, että ne, joiden kolesteroliarvot olivat tutkimuksen alkaessa olleet alhaiset,
joutuivat useammin sairaalahoitoon tulehdustautien vuoksi.4, 5 Tätä havaintoa ei voida
selittää väitteellä, jonka mukaan tulehdus laski kolesteroliarvoja; koehenkilöiden
kolesterolitasohan mitattiin ennen kuin heillä oli mitään merkkejä tulehduksesta. Eikö
todennäköisempää ole, että veren vähäinen kolesterolipitoisuus altisti osan
koehenkilöistä infektiolle tai että veren suurempi kolesterolipitoisuus suojasi niitä, jotka
eivät sairastuneet tulehdustautiin? Jälkimmäistä tulkintaa tukee koko joukko todisteita.
Matala kolesteroli ja HIV/aids
Nuorilla naimattomilla miehillä, jotka ovat sairastaneet seksuaalikontaktissa saadun
tarttumataudin tai maksasairauden, on muuta väestöä suurempi riski saada HIV-
tulehdus. Minnesotan yliopiston tutkijat, tällä kertaa tohtori Ami Claxtonin johdolla,
seurasivat tällaisten henkilöiden terveyttä seitsemän, kahdeksan vuoden ajan. He
sulkivat tutkimuksen ulkopuolelle ne, joista tuli HIV-positiivisia neljän ensimmäisen
vuoden aikana, minkä jälkeen tutkittavaksi jäi 2446 miestä. Tutkimuksen päätyttyä
näistä 140 todettiin HIV-positiivisiksi. HIV-positiivisuus oli kaksi kertaa yleisempää niillä,
joiden kolesterolitaso oli tutkimuksen alkaessa matala, kuin niillä, joilta oli mitattu
kaikkein korkeimmat kolesteroliarvot.6
Samanlaisia tuloksia saatiin MRFIT-seulonnassa, johon osallistui yli 300 000 nuorta ja
keski-ikäistä miestä. Tutkimuksessa havaittiin, että kun ensimmäisestä
kolesterolimittauksesta oli kulunut kuusitoista vuotta, aidsiin oli kuollut neljä kertaa
enemmän miehiä, joiden kolesterolitaso oli alle 160 mg/dl (4,1 mmol), verrattuna niihin
miehiin, joiden kolesterolitaso oli yli 240 mg/dl (6,2 mmol).7
Kolesteroli ja krooninen sydänvika
Sydäntauti voi heikentää sydänlihasta. Heikko sydänlihas pumppaa valtimoihin
vähemmän verta, minkä vuoksi verisuoniin tulee niukemmin happea. Sydän
kompensoi vähentyneen lihasvoiman nostamalla sykettä, mutta jos on kyseessä
vaikea sydänvika, se ei riitä. Vaikeasta sydänviasta kärsivät potilaat hengästyvät,
koska kudokset saavat liian vähän happea. Paine heidän verisuonissaan kasvaa, kun
sydän ei kykene pumppaamaan verta pois kyllin nopeasti. Lisäksi heillä esiintyy
turvotusta, sillä alaraajoihin ja pahimmassa tapauksessa myös keuhkoihin ja muihin
ruumiinosiin kerääntyy nestettä. Tätä vaivaa sanotaan kongestiiviseksi tai krooniseksi
sydänviaksi.
On paljon viitteitä siitä, että bakteereilla tai muilla mikro-organismeilla on tärkeä osa
kroonisen sydänvian syntymisessä. Pahaa kroonista sydänvikaa sairastavilla on muun
muassa veressään runsaasti endotoksiinia ja erilaisia sytokiineja. Endotoksiini, joka
tunnetaan myös nimellä lipopolysakkaridi, on myrkyllisin kaikista gramnegatiivisten
bakteerien tuottamista aineista. Gramnegatiivisiin bakteereihin kuuluvat muun muassa
Escherichia coli, Kiebsiella, Salmonella, Serratia ja Pseudomonas. Sytokiinit taas ovat
hormoneja, joita valkoiset verisolut erittävät taistellessaan mikrobeja vastaan. Veren
korkea sytokiinipitoisuus osoittaa, että jossain elimistön osassa on tulehdus.
Infektioiden osuutta kroonisen sydänvian syntyyn on tutkittu Saksassa tohtori Mathias
Rauchhausim johdolla. Hallessa sijaitsevan Martin Luther -yliopiston lääketieteen
laitoksella (Universitätsklinik und Poliklinik für Innere Medizin III, Martin-Luther-
Universität) tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että kroonisen sydänvian vahvin
ennustava muuttuja oli veren sytokiinipitoisuus, eritoten niillä potilailla, joiden
sydänvika johtui sepelvaltimotaudista.8 Tutkijat esittivät ilmiön selitykseksi sitä, että
suoliston bakteerit tunkeutuvat helpommin kudoksiin, jos vatsan alueen verisuonten
paine on sydänvian vuoksi kohonnut. Tätä teoriaa tuki myös se havainto, että
kongestiivisesta sydänviasta ja ödeemasta kärsivillä oli veressään enemmän
endotoksiinia kuin niillä, joilla ei kroonista sydänvikaa eikä nesteturvotusta ollut, ja
endotoksiinipitoisuus väheni merkittävästi, kun sydämen toiminta saatiin hoidon avulla
kohenemaan.9
Yksinkertainen tapa testata immuunijärjestelmän tilaa on ruiskuttaa ihon alle sellaisten
mikro-organismien antigeenejä, joille valtaosa ihmisistä on altistunut. Jos
immuunijärjestelmä toimii normaalisti, pistoskohtaan ilmaantuu noin kaksi vuorokautta
myöhemmin kovettuma. Hyvin pieni kovettuma – halkaisija tuskin muutamaa millimetriä
– on merkki ”anergiasta”, alentuneesta kyvystä tai kyvyttömyydestä tunnistaa
antigeenejä. Tällaisen vastustuskyvyttömyyden on todettu olevan yhteydessä
lisääntyneeseen infektioriskiin ja kohonneeseen kuolleisuuteen terveillä ikäihmisillä,
leikkauspotilailla ja sydämensiirtopotilailla.10
Tohtori Donna Vredevoe Kalifornian yliopistosta testasi lääketieteen ja
terveydenhuollon laitoksilta kokoamansa työryhmän kanssa viittä antigeeniä yli
kahteensataan vaikeaa sydänvikaa sairastavaan potilaaseen ja seurasi näiden tilaa
vuoden ajan. Puolella koehenkilöistä sydänvika johtui sepelvaltimotaudista ja toisella
puolella muuntyyppisistä sydänsairauksista (kuten synnynnäisestä tai infektiivisestä
läppäviasta, erilaisista sydänlihassairauksista tai endokardiitista). Osoittautui, että
lähes puolelta kaikista potilaista puuttui vastustuskyky, ja kuolleisuus oli korkeampi
niiden anergisten keskuudessa, jotka sairastivat sepelvaltimotautia.10
Sitten kaikkein tärkein havainto: yllätyksekseen tutkijat totesivat, ettei kuolleisuus ollut
korkeampi ainoastaan vastustuskyvyttömillä potilailla vaan myös niillä, joiden veren
rasva-arvot olivat kaikkein alhaisimmat – joilla oli matala kokonais-, LDL-, ja HDL-
kolesterolitaso sekä alhainen triglyseriditaso.
Viimeksi mainitun havainnon vahvisti tohtori Rauchhaus yhteistyössä useiden Saksan
ja Britannian yliopistollisten keskussairaaloiden kanssa. Tutkijat totesivat, että
kroonista sydänvikaa sairastavien menehtymisriski oli vahvasti sidoksissa potilaiden
kokonaiskolesteroli-, LDL-kolesteroli- ja triglyseritasoon: ne, joilla oli korkeat veren
rasva-arvot, elivät huomattavasti pitempään kuin ne, joiden rasva-arvot olivat
matalat.11, 12
Muut tutkijat ovat tehneet samanlaisia havaintoja. Laajimman tutkimuksen aiheesta on
suorittanut professori Gregg C. Fonorowin tutkimusryhmä Kalifornian yliopiston
lääketieteen laitoksella ja Los Angelesin kardiomyopatiakeskuksessa.13 Tohtori
Tamara Horwichin johtamassa tutkimuksessa oli mukana tuhat vaikeasti sydänvikaista
potilasta. Viiden vuoden kuluttua oli menehtynyt 62 prosenttia niistä potilaista, joiden
kolesteroli oli alle 129 mg/dl (3,3 mmol), mutta niiden potilaiden joukossa, joiden
kolesteroli oli yli 223 mg/dl (5,7 mmol), kuolemantapauksia oli sattunut puolta
vähemmän.
Kun kolesterolihypoteesin kannattajille esitetään koetuloksia, joissa alhainen
kolesterolitaso yhdistyy ikäviin seuraamuksiin – ja sellaisia havaintoja on tehty todella
paljon – he toteavat yleensä, että vakavasti sairailla ihmisillä on usein
ravitsemushäiriöitä, ja väittävät koehenkilöiden matalan kolesterolin johtuneen
aliravitsemuksesta. Mainitussa tutkimuksessa potilaiden kuolleisuus ei kuitenkaan
mitenkään liittynyt ravitsemustasoon; matala kolesteroli ennusti varhaista kuolemaa
riippumatta siitä, olivatko potilaat vajaaravittuja vai eivät.
Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymä
Kuten kirjassani Kolesterolimyytti totesin, on löydetty runsaasti todisteita siitä, että ne,
joiden kolesterolitaso on synnynnäisesti hyvin korkea – ilmiö on nimeltään familiaalinen
hyperkolesterolemia – eivät sairastu infektioihin. Mutta jos synnynnäisesti korkea
kolesteroli suojaa tulehduksilta, synnynnäisesti matalalla kolesterolilla pitäisi olla
päinvastainen vaikutus. Siltä tosiaan vaikuttaakin.
Lapsilla, jotka potevat Smith-Lemli-Opitzin oireyhtymää, veren kolesterolitaso on
erittäin alhainen, koska kolesteroliaineenvaihdunnalle välttämätön entsyymi ei toimi
kuten sen pitäisi. Useimmat lapset, joilla on tämä oireyhtymä, syntyvät kuolleina tai
kuolevat varhain keskushermoston pahojen epämuodostumien vuoksi. Eloonjääneet
ovat kehitysvammaisia, heidän kolesteroliarvonsa ovat hyvin matalat, ja he kärsivät
jatkuvasti pahoista infektioista. Jos heidän ruokavaliotaan kuitenkin täydennetään
puhtaalla kolesterolilla tai ylimääräisillä kananmunilla, kolesterolitaso saadaan
nousemaan ja tulehdukset vähenemään ja lievenemään.14
Laboratorioista saatu näyttö
Laboratoriotutkimusten merkitys on ratkaiseva, kun etsitään lisätietoa niistä
mekanismeista, joilla lipidit suojaavat elimistöä. Ensimmäisiä tätä ilmiötä tutkineita oli
tohtori Sucharit Bhakdi Giessenin yliopiston lääketieteellisen mikrobiologian laitokselta
(Institut für Medizinsche Mikrobiologie, Justus-Liebig-Universität Giessen). Hänen
tiimiinsä kuului tutkijoita Saksan ja Tanskan eri instituuteista.15
Staphylococcus aureus –bakteerin alfatoksiini on kaikkein myrkyllisintä ainetta, jota
stafylokokki-tyyppiset taudinaiheuttajat tuottavat. Se kykenee tuhoamaan monia
ihmissoluja, muun muassa veren punasoluja. Jos kyseistä myrkkyä tipautetaan
pienenpieni määrä koeputkeen, jossa on punaisia verisoluja 0,9-prosenttisessa
suolaliuoksessa, veressä tapahtuu hemolyysi, mikä tarkoittaa, että punasolujen kalvot
puhkeavat ja solujen sisältämä hemoglobiini tihkuu suolaliuokseen. Tohtori Bhakdi
tiimeineen sekoitti puhdistettuun alfatoksiiniin ihmisen seerumia (verisoluja sisältävää
nestettä) ja havaitsi, että myrkyn hemolyyttinen vaikutus hävisi 90-prosenttisesti.
Erilaisten monimutkaisten menetelmien avulla tutkijaryhmä tunnisti suojaavaksi
aineeksi LDL:n, joka kuljettaa mukanaan niin kutsuttua pahaa kolesterolia. Kun
alfatoksiiniin sekoitettiin puhdistettua ihmisen LDL-lipoproteiinia, hemolyysiä ei
tapahtunut lainkaan. HDL-lipoproteiinilla ja muilla plasman ainesosilla ei ollut
vaikutusta hemolyysiin.
Endotoksiinia on tutkittu taas toisella tavalla. Kuten mainitsin, endotoksiini stimuloi
valkoiset verisolut tuottamaan sytokiineja. Tohtori Willy Flegel ja hänen kollegansa
Ulmin yliopiston verensiirtolääketieteen laitokselta sekä Saksan
syöpätutkimuskeskuksesta (DRK-Blutspendezentrale und Abteilung für
Transfusionsmedizin, Universität Ulm, und Deutsches Krebsforschungszentrum,
Heidelberg) havaitsivat, että endotoksiinin sytokiinintuotantoa stimuloiva vaikutus
valkosoluihin hävisi lähes kokonaan, jos endotoksiiniin sekoitettiin ihmisen seerumia
vuorokautta ennen kuin sitä tiputettiin valkoisia verisoluja sisältäviin koeputkiin.16
Eräässä myöhemmässä tutkimuksessa17 sama työryhmä totesi, että familiaalista
hyperkolesterolemiaa sairastavien henkilöiden puhdistetulla LDL-lipoproteiinilla oli
samanlainen ehkäisevä vaikutus kuin seerumilla.
LDL ei ehkä pelkästään sido itseensä vaarallisia bakteerimyrkkyjä ja tee niistä
tehottomia. Sillä näyttäisi myös olevan suora myönteinen vaikutus
immuunijärjestelmään, mikä saattaa selittää ne yhteydet, joita alhaisen kolesterolin ja
erilaisten kroonisten sairauksien väliltä on löydetty. Tämä oli lähtökohtana
tutkimuksessa, jonka professori Matthew Muldoon tiimeineen suoritti Pittsburghin
yliopistossa Pennsylvaniassa. He tutkivat terveitä nuoria ja keski-ikäisiä miehiä ja
havaitsivat, että valkosolujen kokonaismäärä ja eri valkosolutyyppien määrä oli
merkittävästi pienempi niillä miehillä, joiden LDL-kolesterolitaso oli alle 160 mg/dl (4,1
mmol) – keskiarvo oli 88,3 mg/dl (2,3 mmol) – kuin niillä miehillä, joiden LDL-
kolesterolitaso oli yli 160 mg/dl – keskiarvo 185,5 mg/dl (4,8 mmol).18 Tutkijat
päättelivät varovaisesti, että alhaisen ja korkean kolesterolitason miehillä oli eroja
immuunijärjestelmässä, mutta oli liian aikaista sanoa, olivatko nämä erot terveyden
kannalta tärkeitä. Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, kun käytettävissä on monia
tässäkin käsiteltyjä tutkimustuloksia, voidaan hyvällä syyllä todeta, että LDL-
kolesterolin immuniteettia vahvistavilla ominaisuuksilla on todella tärkeä merkitys
ihmisen terveydelle.
Eläinkokeet
Eri nisäkäslajien immuunijärjestelmät, ihminen mukaan luettuna, muistuttavat monin
tavoin toisiaan. Siksi on kiinnostavaa selvittää, mitä rotilla ja hiirillä tehdyissä kokeissa
on saatu selville. Sanfranciscolainen professori Kenneth Feingold Kalifornian yliopiston
lääketieteen laitokselta on julkaissut tutkimusryhmänsä kanssa lukuisia mielenkiintoisia
tuloksia sellaisista kokeista. Yhdessä tutkimuksessa rottien LDL-kolesterolia alennettiin
syöttämällä niille ainetta, joka estää maksaa erittämästä lipoproteiineja, tai ainetta,
joka tuhoaa lipoproteiineja. Kummassakin tapauksessa endotoksiiniruiske aiheutti
enemmän kuolemia niiden rottien joukossa, joiden kolesteroli oli alhainen. Rotat eivät
kuolleet edellä mainittuihin lääkeaineisiin. Se näkyi siitä, että jos estolääkettä
saaneisiin rottiin ruiskutettiin lipoproteiineja juuri ennen endotoksiiniruisketta, niiden
kuolleisuus aleni normaalien rottien tasolle.19
Hollantilaistohtori Mihai Netea ja hänen tiiminsä Nijmegenin yliopistollisen
keskussairaalan sisätautien ja isotooppitutkimusten osastoilta ruiskuttivat puhdistettua
endotoksiinia normaaleihin hiiriin ja familiaalista hyperkolesterolemiaa poteviin hiiriin,
joiden LDL-kolesterolitaso oli neljä kertaa normaalia korkeampi. Kaikki normaalit hiiret
kuolivat, mutta ne hiiret, joilla oli familiaalinen hyperkolesterolemia, kuolivat vasta
saatuaan kahdeksankertaisen annoksen endotoksiinia. Toisessa kokeessa hiiriin
ruiskutettiin eläviä bakteereja ja havaittiin, että hyperkolesterolemiahiiriä jäi henkiin
kaksi kertaa enemmän kuin normaaleja hiiriä.20
Muut suojaavat rasva-aineet
Kuten edellä kävi ilmi, HDL-kolesterolilla on monia samoja ominaisuuksia kuin LDL-
kolesterolilla. Sen ei luulisi olevan kenellekään kovin yllättävää, kun otetaan huomioon,
että HDL-kolesteroli yhdistetään yleisesti sydämen terveyteen ja pitkään ikään. Mutta
rasva-aineista on saatu selville muutakin.
Triglyseridit, joissa glyserolimolekyyliin kiinnittyy kolme rasvahappoa, eivät liukene
veteen, minkä vuoksi lipoproteiinit kuljettavat niitä veressä samaan tapaan kuin
kolesteroliakin. Triglyseridejä kuljettavat kaikki lipoproteiinit, mutta valtaosa niistä
matkaa VLDL-nimisen lipoproteiinin (very low-density lipoprotein) ja chylomicronien
kyydissä; jälkimmäiset ovat emulgoituneiden triglyseridien seosta, jota esiintyy
rasvaisen aterian jälkeen suuria määriä eritoten maksasta ulos virtaavassa veressä.
On tiedetty jo monta vuotta, että sepsis, veressä tapahtuvan bakteerikasvuston
aiheuttama hengenvaarallinen tila, on yhteydessä korkeisiin triglyseridipitoisuuksiin.
Tämän yleisinfektion vakavat oireet johtuvat endotoksiinista, jota suolistobakteerit
usein tuottavat. Professori Hobart W. Harris San Franciscon yleissairaalan kirurgisesta
tutkimuslaboratoriosta havaitsi lukuisissa tiimin kanssa suorittamissaan tutkimuksissa,
että liuokset, joissa oli runsaasti triglyseridejä mutta ei juuri lainkaan kolesterolia,
kykenivät suojaamaan koe-eläimiä endotoksiinin myrkyllisiltä vaikutuksilta, mistä he
tekivät sen johtopäätöksen, että verenmyrkytyksen yhteydessä mitattu korkea
triglyseriditaso johtuu immuunijärjestelmän normaalista puolustautumisesta infektiota
vastaan.21 Yleensä sepsiksen aiheuttamat bakteerit ovat lähtöisin suolistosta. Siksi on
hyödyksi, että suolistossa virtaavassa veressä on runsaasti triglyseridejä.
PoikkeuksiaToistaiseksi
eläinkokeet ovat tukeneet hypoteesia, jonka mukaan korkea
kolesterolisuojaa tulehduksilta, ainakin bakteerien aiheuttamilta.
Kun edellä mainitun kaltaisessa kokeessa hiiriin ruiskutettiin
yleistä hiivasientä nimeltä Candida albicans,tohtori Neteaja hänen
työryhmänsä havaitsivat, että familiaalista hyperkolesterolemiaa
potevat hiiretkuolivat normaaleja lajitoverejaan
herkemmin.22YleensäCandida albicansin aiheuttamat pahat tulehdukset
ovat ihmisillä harvinaisia. Niitä tavataan pääasiassa vain
potilailla, jotka saavat immunosuppressiivista lääkehoitoa.
Koetulokset osoittavat,että tältä alueelta kaivataan lisätietoa.
Monet edellä mainituista havainnoista viittaavatkuitenkin siihen,
että ihmisillä veren rasva-aineiden tulehduksilta suojaavat
vaikutuksetovat suuremmat kuin mahdolliset
haittavaikutukset.Kolesteroli riskitekijänä Useimmat nuorille ja
keski-ikäisille miehille tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet,
ettäheillä korkea kolesteroli on sepelvaltimotaudin riskitekijä.
Havainto tuntuu olevanristiriidassa sen havainnon kanssa, että
korkea kolesteroli suojaa elimistöä. Miksikorkea kolesteroli on
riskitekijä nuorille ja keski-ikäisille miehille? Todennäköinen
selitys on se, että senikäiset miehet ovat usein ammatillisen
uransa puolivälissä.Korkea kolesterolitaso saattaa selittyä
psyykkisellä stressillä, jonka tiedetään nostavan kolesterolia ja
olevan sydäntaudin riskitekijä.Korkea kolesteroli ei välttämättä
ole ongelman syy vaan ainoastaan merkki siitä.Nuorten ja
keski-ikäisten miesten kohonnut kolesterolitaso voi kieliä
esimerkiksi siitä,että elimistö tarvitsee lisää kolesterolia,
koska kolesteroli on monien stressihormonienrakennusaine.
Kolesterolin mahdollisten suojaavien vaikutusten vastapoolina
onsydämeen ja verisuoniin kohdistuvan paineen negatiivinen vaikutus.
Elimistö
pyrkii korjaamaan kudosvauriotVuonna 1976 lupaavimpia teorioita
ateroskleroosin synnystä oli kudosvaurioidenkorjaushypoteesi, jonka
esittivät patologian professori Russell Ross ja biokemian
jalääketieteen professori John Glomset Washingtonin yliopiston
lääketieteen laitoksellaSeattlessa.23, 24He väittivät, että
ateroskleroosin synnyttää prosessi, joka alkaa verisuonen ohuen
sisäkalvon vaurioitumisesta. Kudosvaurio saa aikaan tulehduksen,ja
syntyneet plakkikasaumat ovat itse asiassa vaurioita korjaavia
leesioita.Professorien ajatus ei ole uusi. Vuonna 1911 kaksi
Pittsburghin yliopiston patologisenlaboratorion tutkijaa julkaisi
yhteenvedon ihmisvaltimoille tekemistään tutkimuksista.Näiden
pennsylvanialaispatologien Oskar Klotzin ja M. F. Manningin mukaan
”on olemassa kaikki todisteet siitä, että suonen sisäkalvoon
muodostuva kudos syntyy samaan kudokseen kohdistuvasta suorasta
ärsytyksestä, jonka aiheuttajia voivat ollainfektiot tai toksiinit
tai kalvon omat rappeutumistuotteet” .25 Muut tutkijat ovat
esittäneetsamanlaisia teorioita. 26 Suonenseinämien kudosvaurioille
on etsitty monenlaisia syitä mekaanisesta paineestaja tupakansavulle
altistumisesta aina korkeaan LDL-kolesteroliin, kolesterolin
hapettumiseen, homokysteiiniin, diabeteksen aineenvaihdunnallisiin
seurauksiin, verenliian korkeaan rautapitoisuuteen, veren liian
alhaiseen kuparipitoisuuteen, A- ja D-vitamiinien puutteeseen,
transrasvahappojen syömiseen, mikro-organismeihin jamoniin muihin.
Yhtä lukuun ottamatta kaikkien näiden tekijöiden vaikutuksesta
onsaatu näyttöä, mutta epävarmaksi jää, kuinka suuri merkitys
kullakin niistä on toisiinsaverrattuna. Mainitsemani poikkeus on
tietenkin LDL-kolesteroli. LDL-kolesteroli voidaan laajan
tutkimusaineiston perusteella poistaa listalta. Onpa valtimoiden
seinämiä tarkasteltu sitten paljain silmin ruumiinavauksissa tai
röntgensäteiden avulla ihmisten ollessa vielä elossa, merkittävää
yhteyttä veren lipidimäärän ja valtimoidenkovettumisasteen
väliltä ei ole vielä koskaan löydetty. Veren kolesterolitason
muutosta ei ole myöskään yhdessäkään tutkimuksessa seurannut
samansuuntainen muutos ateroskleroottisen plakin määrässä,
riippumatta siitä, onko kolesteroli noussut tailaskenut itsestään
vai jonkin lääketieteellisen hoidon avulla. Annos-vastesuhdetta
eisiis ole havaittu. Kolesterolikampanjan puolestapuhujat väittävät
usein, että tällainen suhde on tutkimuksissa löytynyt, mutta he
tarkoittavat vain laskelmia, joissahavaittujen muutosten keskiarvoja
on verrattu koko ryhmän tuloksiin. Aidon annos-vastesuhteen
kriteerinä on, että oletetussa taudin kausaalitekijässä
tapahtuvat yksilölliset muutokset saavat aikaan samansuuntaisia
muutoksia yksilön tautitilanteessa, eikä näin ole koskaan käynyt
niissä tutkimuksissa, joiden tuloksista on laskettu oikea
annos-vastesuhde.Tässä artikkelissa ei ole mahdollista käsitellä
kaikkia tekijöitä, joita valtimoidensisäketon vaurioista
syytetään. Sen sijaan veren lipidien infektioilta suojaava rooli
vaatii tarkastelemaan lähemmin yhden oletetun tekijän,
mikro-organismien,todennäköistä osuutta verisuonivaurioiden
synnyssä.Onko ateroskleroosi tulehdustauti?Tutkijat ovat epäilleet
jo vuosia, että virukset ja bakteerit, varsinkin sytomegalovirus
jaChlamydia pneumoniae-bakteeri (joka tunnetaan myös nimellä TWAR)
ovat osallisiaateroskleroosin kehittymiseen. Tämän alan tutkimus on
lisääntynyt viimevuosikymmenenä räjähdysmäisesti, ja
tammikuuhun 2004 mennessä aiheesta olijulkaistu lääketieteellisissä
aikakauskirjoissa ainakin kaksisataa tutkimusraporttia.Yleinen
kiinnostus aihetta kohtaan on ollut kuitenkin vähäistä, koska
mielenkiinto on keskittynyt kolesteroliin ja muihin rasva-aineisiin.
Harva lääkäri tietää asiasta juurimitään. Mainitsen tässä
muutamia kaikkien kiintoisimpia havaintoja.26Elektronimikroskooppi,
immunofluoresenssi ja muut kehittyneet tutkimusmenetelmät ovat
tehneet mahdollisiksi paljastaa varsin monien potilaiden
ateroskleroottisissaleesioissa piilevät mikro-organismit ja niiden
DNA:t. Bakteerien toksiineja ja sytokiineja, hormoneja, joita
valkoiset verisolut erittävät infektioiden aikana, löytyy
tavallista useammin sydäntauti- tai halvauspotilaiden verestä,
eritoten akuutin sydän- javerisuonitapahtuman aikana tai jälkeen,
ja jotkin niistä ennustavat melkoisella todennäkösyydellä
kardiovaskulaarista sairautta. Sama pätee bakteerien ja
virustenvasta-aineisiin, ja maksan tulehdusten aikana erittämä
valkuaisaine nimeltä c-reaktiivinen proteiini (CRP) on huomattavasti
suurempi sepelvaltimotaudin riskitekijäkuin kolesteroli.Myös
kliiniset todisteet tukevat tätä teoriaa. Akuuttia
sepelvaltimotautikohtaustaedeltäneinä viikkoina monet ovat poteneet
bakteeri- tai virustulehdusta. Esimerkkinä mainittakoon tohtori
Armin J. Graun Heidelbergin yliopiston neurologian laitoksella
suorittama kyselytutkimus, johon tiimi valitsi 166 akuutista
halvauksesta kärsivää potilasta, 166 muun neurologisen sairauden
vuoksi sairaalaan joutunutta potilasta ja166 tervettä henkilöä,
jotka ikänsä ja sukupuolensa perusteella olisivat voineet vastikään
sairastaa tulehdustaudin. Halvauspotilaista 37 oli sairastanut
infektiotaudinhalvausta edeltäneellä viikolla, kun taas
kontrollihenkilöistä taudin oli sairastanut vain14. Puolella
potilaista tulehdus oli ollut bakteerien aiheuttama ja toisella
puolellavirusperäinen.27Monet muut tutkijat ovat tehneet samanlaisia
havaintoja akuutin myokardiaaliseninfarkin (sydänkohtauksen)
saaneista potilaista. Esimerkiksi tohtori Kimmo J. Mattila Helsingin
yliopistollisen keskussairaalan sisätautien osastolta havaitsi, että
yksitoista neljästäkymmenestä miespotilaasta, jotka olivat saaneet
akuutin sydänkohtauksen alle viisikymmenvuotiaina, oli sairastunut
puolitoista vuorokautta ennen sairaalaan joutumistaan
influenssantapaiseen infektioon. Kroonista sepelvaltimotautia
sairastavista potilaista (joilla oli esimerkiksi toistuvia angina
pectoris -kohtauksia taijoilla oli aiemmin ollut sydäninfarkti)
samanlainen infektio oli ollut ennen sairaalaantuloa vain neljällä
neljästäkymmenestäyhdestä. Sattumanvaraisesti valituista
neljästäkymmenestä terveestä kontrollihenkilöstä infektion oli
sairastanut vain neljä.28Sydän- ja verisuonitauteja on koetettu
ehkäistä antibioottihoidolla. Viidessä sepelvaltimotautipotilaiden
hoitokokeessa, joissa käytettiin Chlamydia pneumoniae -bakteereihin
hyvin purevaa asitromysiiniä tai roksitromysiiniä, saatiin lupaavia
tuloksia:kardiovaskulaarisia tapahtumia kirjattiin 104:llä 412:sta
ilman antibioottihoitoajääneestä potilaasta mutta vain 61:llä
antibiootilla hoidetun ryhmän 410:stäpotilaasta.29a-eEräässä
jatkokokeessa antibioottihoidon aikana havaittiin kaulavaltimoiden
ateroskleroosin etenemisessä merkittävä
hidastuminen.29fNeljässämuussa kokeessa30a-d, joista yksi käsitti
yli 7000 potilasta30d, antibioottihoidolla eikuitenkaan näyttänyt
olevan merkittävää vaikutusta.Näin ristiriitaisten koetulosten
syynä voi olla lääkityksen lyhytkestoisuus (yhdessäkokeessa se
kesti vain viisi päivää). Sitä paitsiChlamydia
pneunmoniae-bakteeritpystyvät lisääntymään vain ihmissoluissa,
ja veren valkosolujen sisällä ne ovat resistenttejä
antibiooteille.31Hoidon tehottomuus on saattanut johtua myös siitä,
etteikäytetyillä antibiooteilla ole vaikutusta viruksiin. Tässä
yhteydessä kannattaa mainitase kontrolloitu tutkimus, jonka suoritti
argentiinalaistohtori Enrique Gurfinkel FundaciónFavaloro -säätiössä
Buenos Airesissa.32Tutkijatiimi valitsi 301 sepelvaltimopotilasta
jarokotti puolet heistä influenssaa vastaan, joka on virustauti.
Kuuden kuukauden jälkeen oli kontrolliryhmästä menehtynyt
kahdeksan prosenttia mutta rokotetuista vainkaksi prosenttia.
Kannattaa mainita, että tulos oli paljon parempi kuin missään
statiinikokeessa saatu ja siihen päästiin huomattavasti lyhyemmässä
ajassa.
Suojaako
korkea kolesteroli sydäntaudilta?
Mikro-organismeilla
näyttää olevan osuutta sydän- ja verisuonitauteihin. Ne voivat
ollayksi tekijä, joka käynnistää prosessin vaurioittamalla
valtimoiden sisäkettoa jasaattavat saada välillisesti aikaan sen,
että infektiosta kehittyy akuuttikardiovaskulaarinen sairaus.
Tulehduksenaiheuttajabakteerit tai -virukset sijoittuvatehkä
mieluusti suonenseinämän vaurioituneisiin osiin, joihin alkaa
syntyä hyytymiä.Vähitellen muodostuva trombi ahtauttaa suonta ja
vaikeuttaa veren virtausta. Mikälinäin on, korkea kolesteroli
saattaakin ehkäistä sydäntautia eikä aiheuttaa sitä!Korkeaa
kolesterolitasoa päävihollisenaan pitävä rasvateoria on joka
tapauksessa ristiriidassa sen havainnon kanssa, että veren suuri
kolesterolipitoisuus suojaa tulehduksilta. Molemmat teoriat eivät
voi pitää paikkaansa. Kokoan vielä lyhyesti yhteen kaikki ne
tiedot, jotka sotivat sitä käsitystä vastaan, että korkea
kolesterolitasoon ihmiselle haitallinen.Jos korkea kolesteroli olisi
ateroskleroosin tärkein syy, valtimoiden pitäisi olla
kovettuneempia niillä ihmisillä, joiden kolesterolitaso on korkea,
kuin niillä, joilla on matalat kolesteroliarvot. Mutta kuten
tiedetään, se ei pidä paikkaansa.Jos korkea kolesteroli olisi
ateroskleroosin tärkein syy, kolesterolitason laskun pitäisi
hidastaa valtimoiden kovettumista samassa suhteessa. Mutta kuten
tiedetään, niin ei tapahdu.
Jos
korkea kolesteroli olisi sydän- ja verisuonitautien tärkein syy,
sen pitäisi olla riskitekijä kenelle tahansa, kummallekin
sukupuolelle, joka ikävaiheessa, kaikissa tautiluokissa ja niin
sydäntaudin kuin aivohalvauksen kannalta. Mutta kuten tiedetään,niin
ei asianlaita ole.Minulla on vain kaksi argumenttia sen käsityksen
tueksi, että korkea kolesteroli onhyväksi verisuonille, mutta
argumenttini ovat erittäin vahvoja päinvastaisiin väitteisiin
verrattuina. Ensimmäinen nojaa statiinikokeisiin. Jos korkea
kolesteroli olisikardiovaskulaarisen sairauden tärkein syy,
statiinihoidon pitäisi purra parhaiten niihin potilaisiin, joiden
kolesterolitaso on kaikkein korkein, ja vaikutusten pitäisi näkyä
nimenomaan niissä, joiden kolesteroliarvot laskevat eniten.
Hoito-vastesuhteen puuttumista ei voi perustella sillä, että
statiineilla on plakkiin muitakin vaikutuksia. Neeivät peittäisi
alleen lääkkeen kolesterolia alentavaa vaikutusta, mikäli se
olisihuomattava. Jos lääke alentaa niin tehokkaasti verisuonille ja
sydämelle haitallisina pidettyjen molekyylien pitoisuutta ja
käynnistää samaan aikaan samassa järjestelmässä lukuisia
suotuisia prosesseja, koetuloksissa pitäisi päinvastoin
näkyävoimakas hoito-vastesuhde.Toisaalta jos korkealla
kolesterolilla on edellä esitetyn kaltainen suojaava
vaikutus,kolesterolitason lasku mitätöi statiinien hyvää tekeviä
vaikutuksia ja pienentää hoito-vastesuhteen merkityksettömäksi,
jollaiseksi se on näissä lääkekokeissa jäänytkin.Toisen
argumenttini olen jo maininnut, mutta sitä ei voi toistaa liian
usein: vanhoilla ihmisillä korkea kolesteroli liittyy pitkään
ikään. On vaikea tehdä tyhjäksi sitä tosiasiaa,että
elämänvaiheessa, jossa valtaosa sydän- ja verisuonitaudeista
ilmenee ja jossa useimmat niihin menehtyvät (valtaosa meistä
nimittäin kuolee kardiovaskulaariseensairauteen), korkeimpia
kolesteroliarvoja mitataan niissä ihmisryhmissä, joissa kuolleisuus
on vähäisintä. Miten korkea kolesteroli voi olla vaaraksi
valtimoille jaaiheuttaa ihmisten yleisimpänä kuolinsyynä tunnettua
sepelvaltimotautia, kun ne,joiden kolesterolitaso on korkea, elävät
pitempään kuin ne, joilla on alhainen kolesterolitaso?Siksi on
syytä sanoa sekä suurelle yleisölle että tiedeyhteisölle:
Herätkää!
Viitteet
1.
Krumholz HM ym. Lack of association between cholesterol and coronary
heartdisease mortality and morbidity and all-cause mortality in
persons older than 70 years.Journal of the American Medical
Association272, 1335-1340, 1990.
2.
Ravnskov U. High cholesterol may protect against infections and
atherosclerosis.Quarterly Journal of Medicine96, 927-934, 2003.
3.
Jacobs D ym. Report of the conference on low blood cholesterol:
Mortalityassociations.Circulation86, 1046-1060, 1992.
4.
Iribarren C ym. Serum total cholesterol and risk of hospitalization,
and death fromrespiratory disease.International Journal of
Epidemiology26, 1191-1202, 1997.5. Iribarren C ym. Cohort study of
serum total cholesterol and in-hospital incidence of infectious
diseases.Epidemiology and Infection121, 335-347, 1998.
6.
Claxton AJ ym. Association between serum total cholesterol and HIV
infection in ahigh-risk cohort of young men.Journal of acquired
immune deficiency syndromes andhuman retrovirology17, 51-57, 1998.
7.
Neaton JD, Wentworth DN. Low serum cholesterol and risk of death from
AIDS.AIDS11, 929-930, 1997.
8.
Rauchhaus M ym. Plasma cytokine parameters and mortality in patients
withchronic heart failure.Circulation102, 3060-3067, 2000.
9.
Niebauer J ym. Endotoxin and immune activation in chronic heart
failure.Lancet353, 1838-1842, 1999.
10.
Vredevoe DL and others. Skin test anergy in advanced heart failure
secondary toeither ischemic of idiopathic dilated
cardiomyopathy.American Journal of Cardiology82, 323-328, 1998.
11.
Rauchhaus M, Coats AJ, Anker SD. The endotoxin-lipoprotein
hypothesis.Lancet356, 930-933, 2000.
12.
Rauchhaus M ym. The relationship between cholesterol and survival in
patientswith chronic heart failure.Journal of the American College of
Cardiology42, 1933-1940, 2003.
13.
Horwich TB ym. Low serum total cholesterol is associated with marked
increase inmortality in advanced heart failure.Journal of Cardiac
Failure8, 216-224, 2002.
14.
Elias ER ym. Clinical effects of cholesterol supplementation on six
patients with theSmith-Lemli-Opitz syndrome (SLOS).American Journal
of Medical Genetics68, 305-310, 1997.
15.
Bhakdi S ym. Binding and partial inactivation of Staphylococcus
aureus a-toxin byhuman plasma low density lipoprotein.Journal of
Bilological Chemistry258, 5899-5904, 1983.
16.
Flegel WA ym. Inhibition of endotoxin-induced activation of human
monocytes byhuman lipoproteins.Infection and Immunity57, 2237-2245,
1989.
17.
Weinstock CW ym. Low density lipoproteins inhibit endotoxin
activation ofmonocytes.Arteriosclerosis and Thrombosis12, 341-347,
1992.
18.
Muldoon MF ym. Immune system differences in men with hypo-
orhypercholesterolemia.Clinical Immunology and Immunopathology84,
145-149, 1997.19. Feingold KR ym. Role for circulating lipoproteins
in protection from endotoxintoxicity.Infection and Immunity63,
2041-2046, 1995.
20.
Netea MG ym. Low-density lipoprotein receptor-deficient mice are
protectedagainst lethal endotoxemia and severe gram-negative
infections.Journal of ClinicalInvestigation97, 1366-1372, 1996.21.
Harris HW, Gosnell JE, Kumwenda ZL. The lipemia of sepsis:
triglyseride-richlipoproteins as agents of innate immunity.Journal of
Endotoxin Research6, 421-430,2001.
22.
Netea MG ym. Hyperlipoproteinemia enhances susceptiblility to
acutedisseminated Candida albicans infection in
low-density-lipoprotein-receptor-deficientmice.Infection and
Immunity65, 2663-2667, 1997.
23.
Ross R, Glomset JA. The pathogenesis of atherosclerosis.New England
Journalof Medicine295, 369-377, 1976.
24.
Ross R. The pathogenesis of atherosclerosis and update.New England
Journal ofMedicine314, 488-500, 1986.
25.
Koltz O, Manning MF. Fatty streaks in the intima of arteries.Journal
of Pathologyand Bacteriology16, 211-220, 1911.
26.
Infektioiden osuudesta ateroskleroosiin ja kardiovaskulaarisiin
sairauksiin onjulkaistu ainakin 200 tutkimusta; tässä niistä
muutama: a) Grayston JT, Kuo CC,Campbell LA, Benditt EP. Chlamydia
pneumoniae strain TWAR and atherosclerosis.European Heart
Journal,täyd. K, 66-71, 1993. b) Melnick JL, Adam E, Debakey
ME.Cytomegalovirus and atherosclerosis.European Heart Journal,täyd.
K, 30-38, 1993. c)Nicholson AC, Hajjar DP. Herpesviruses in
atherosclerosis and thrombosis. Etiologicagents or ubiquitous
bystanders?Arteriosclerosis Thrombosis and Vascular
Biology18,339-348, 1998. d) Ismail A, Khosravi H, Olson H. The role
of infection inatherosclerosis and coronary artery disease. A new
therapeutic target.Heart Disease1, 233-240, 1999. e) Kuvin JT,
Kimmelstiel MD. Infectious causes of atherosclerosis. f)Kalayoglu MV,
Libby P, Byrne GI.Chlamydia pneumoniaas an emerging risk factor
incardiovascular disease.Journal of the American Medical
Association288, 2724-2731,2002.
27.
Grau AJ ym. Recent bacterial and viral infection is a risk factor for
cerebrovascularischemia.Neurology50, 196-203, 1998.
28.
Mattila KJ. Viral and bacterial infections in patients with acute
myocardial infarction.Journal of Internal Medicine225, 293-296, 1989.
29.
Onnistuneet kokeet: a) Gurfinkel E.Lancet350, 404-407, 1997. b) Gupta
S ym.Circulation96, 404-407, 1997. c) Muhlestein JB
ym.Circulation102, 1755-1760, 2000. d) Stone AFM ym.Circulation106,
1219-1223, 2002. e) Wiesli P ym.Circulation105,2646-2652, 2002. f)
Sander D ym.Circulation106, 2428-2433, 2002.
30.
Epäonnistuneet kokeet: a) Anderson JL ym.Circulation99, 1540-1547,
1999. b)Leowattna W ym.Journal of the Medical Association of
Thailand84 (täyd. 3) S669-S675, 2001. c) Cercek B ym.Lancet361,
809-813, 2003. d) O’Connor CM ym.Journalof the American Medical
Association290, 1459-1466, 2003.31. Gieffers J ym.Chlamydia
pneumoniae infection in circulating human monocytes isrefractory to
antibiotic treatment.Circulation104, 351-356, 2001.32. Gurfinkel EP
ym.Circulation105, 2143-2147, 2002.
Kirjoittajasta:
Tri Ravnskov on teoksen Kolesterolimyytti kirjoittaja
kolesteroliskeptikkojen kansainvälisen verkoston puheenjohtaja
(thincs.org http://thincs.org/index.php).
thincs.org
jäsenet:
Käännöksen
lähde:
http://www.rasalas.fi/RavnskovinLisaluku.pdf
