Elo 26. 2013
Nyt on muutama päivä mennyt täällää kotona (Ruotsissa) ja ajattelin kirjoitella hieman mitä ne 4 viikkoa Suomessa jättivät mieleen ja muistiin.
Menomatkalla mielenkiintoisin odotettava oli VIKING LINE:en lupaus ottaa yhteyttä kaikkien laivojen keittiömestareihin koskien VIKING LINE:lle lähettämääni mailia jossa huomautin minua diabeetikkona koskevasta kysymyksestä. Pari kolme vuotta sitten katosi seisovasta pöydästä se ainoa diabeetikolle sopiva jälkiruoka, tässä tapauksessa marjarahka jota ei ollut makeutettu sokerilla. Ennätin testata sen omalla kohdallani ja hyvin toimi. Sitten se katosi. Kun nyt laivalla kysyin rahkan perään niin ei sitä vaan ollut, ei meno eikä tulomatkalla. Sokeria kyllä löytyi kaikissa mahdollisissa muodoissa.
No se siitä menomatkasta. Perillä mökillä oli tietenkin aika melko pian lähteä ostamaan elintarvikkeita. Kallista, paljon valmiita ja puolivalmiita tuotteita, pilalle paloteltuja lihoja ja kallista. Hyllyt pullollaan kevyttuotteita ja margariineja, aitoa tavaraa oli melkein vaikeaa löytää. Onneksi syntymäkaupungissani on yksi paikka mistä saa vaikka suoraan ruhosta paloiteltua ja kohtuuhintaan. Suomessa vaikuttaa siltä että elintarvikeketjujen kilpailu on olematonta ja hinnat sen mukaiset. Olisi ehkä hyväksi laskea S- ja K-kauppojen sekaan muutama ulkolainen kilpailija, tanskalainen Netto tai ruotsalainen Willys?
Tulomatkalla törmäsin hvään esimerkkiin diabeetikon sairautensa tuntemisesta puhumattakaan siitä että tapaamallani henkilöllä olisi ollut pienintäkään käsitystä siitä kuinka vakava hänen sairautensa on. Hän kertoi syödessämme että hän oli laihtunut muutaman kymmenen kiloa ja päässyt lääkityksestään eroon. Lautasella oli ruokaa joka varmasti sopii Suomen Diabetesliiton ohjaukseen mutta jaolla ei ole mitään tekemistä diabeetikolle terveellisen ruoan kanssa. Kevyttä oli, perunoita ja tietenkin leipää. Pidin suuni kiinni kunnes oli jälkiruoan aika. Hänen lautasensa oli täynnä sokeria, erilaisia leivoksia, jäätelöä hedelmää jne. Siinä vaiheessa en pystynyt olemaan hiljaa vaan sanoin että kyllä tuolla ruoalla sokerit hyppää ja kunnolla. Vastaus oli ”Ei se mitään, huomenna asia on jo kunnossa”!!. Kuka on vastuussa tälle diabeetikolle neuvotusta ravinnosta?? Eikö hoitajalle tai lääkärille ollut tullut mieleen kuinka vahingollisia korkeat verensokeriarvot ovat. ”Huomenna asia on jo kunnossa”. Voi olla siihen saakka kunnes lautaselle joutuu samantyyppistä ruokaa taas edellytyksellä että ”Huomenna asia on kunnossa”.
On vain todettava että Suomessa ollaan yhä pahasti jäljessä Ruotsiin ja muutamiin muihin maihin verrattuna siinä että usko virallisen tahon ravinrosuoitukseen on vahva niin yksityisten kuin sairashoidonkin parissa. Media ei uskalla nostaa kissa pöydälle ja vaatia THL:ltä tai Diabetesliitolta näyttöä suositustensa tueksi. Kansalainen elää vuosikymmenien aivopesun pauloissa ja monille karppaaminen on hyvin kaukana karppamisesta. Sekasotkusta pitävat hyvää huolta suomalainen keskustelufoorumien kaatopaikka SUOMI24,Iltalehti ja muut vastaavat roskalehdet samoin sairaanhoidon lääkkeiden jakajat (kutsuvat itseään lääkäreiksi ja hoitajiksi) jotka pelkäävät työpaikkansa puolesta.
Neljä viikkoa meni nopeasti ja viihtyisästi saunoen, kalastaen, marjoja poimien jne. Tuli myös pietäydyttyä Valamon luostarissa pitkästä aikaa.
Keväällä takaisin katsomaan mitä mesänhoitoyhdistys on saanut talvella aikaan ja kuinka paljon maisema on muuttunut.
Hyvää syksynjatkoa kaikille.
Veijo
