Monet asiantuntijat sanovat että elintavanmuutos on hyväksi tehdä pienin askelin. Vaikuttaa järkevältä ajatella että nopeilla suurilla muutoksilla on suuri takaiskun vaaraa, itseluottamus pettää ja tulos on huonompi pidemmällä tähtäimellä. Mutta kuinkas asia oikeastaan on? Nyt löytyy tutkimusta asiasta.
Mark Sission (marks daily apple) kirjoitti äskettäin:
http://www.marksdailyapple.com/cold-turkey-vs-baby-steps-which-is-the-better-approach/#axzz2lZrskCVB
Aiheesta ei löydy paljoa tutkimusta mutta vaikuttaa siltä että nopea, suuri muutos kerralla ravinnon suhteen antaa vähintään yhtä hyvän jollei paremman tuloksen kuin ravintotottumusten muuttaminen pienin askelin.
Liikalihavuuden yhteydessä liikkuvista myyteistä yksi on koskee juuri pienten askelten käyttöä ravintotottumuksissa. Aiheesta artikkeli ( NEJM) johon usein viitataan myytin murtamiseksi
http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMsa1208051#t=articleResults
Suuri, jopa liian korkealle tähtäävä muutos näyttää toimivan erinomaisesti, jopa niin että henkilö joka tähtää vähäisempään tulokseen saa huonomman tuloksen.
Vaikeutena dieeteissä on ehkä se että ne on tuomittu toimimaan lyhyellä jaksolla. Elämäntavanmuutos on kuitenkin jotain muuta. Elämäntavanmuutos perustuu ruokailutottumusten muutokseen niin että muutos on PYSYVÄ.
Keinotekoinen tapa ruokavalion muuttamiseksi (siirtymiseksi dieetille) ja painonpudottamiseksi on esim. VLCD (sisältää erittäin vähän kaloreita) pulverikeiton muodossa 4-12 viikkoa. Tätä käytetään esim. Sairaanhoidon yhteydessä kun lihavuusleikkaukseen valmistautuvan potilaan painoa halutaan laskea. Sitä käytetään myös ylipainon hoidossa. Kyseessä on dieetti jota on mahdottomuus pitää pidemmällä tähtäimellä. On yös yritetty löytää sopivaa diettiä joka toimisi VLCD:n päättymisen jälkeen mutta ilman menestystä.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9226488
Uskoisin että vähähiilihydraattinen ruokavalio jossa tukeudutaan oikeaan ruokaan olisi hyvä ratkaisu. Tavallisinta on että aloitetaan tiukalla vähähiilihydraattisella ruokavaliollla joka sisältää korkeintaan 20gr hiilihydraatteja päivässä. Jonkun ajan jälkeen hiilihydraattien määrä nostetaan sopivalle, matalalle tasolle. Valitettavasti ei löydy pitkäaikaistutkimuksia siitä kuinka se toimii pidemmällä tähtäimellä. Ainoa pitkäaikaistutkimus joka on tehty vähähiilihydraattisen-, vähärasvaisen- ja välimerenruokavalion välillä osoitti vähähiilihydraattisen parhaaksi 24 kuukauden jälkeen, mutta kun katsottiin 4 vuotta eteenpäin niin erot olivat vaatimattomat. Artikkelin kirjoittajat kuitenkin toteavat johtopäätöksessään (2 vuotta) että “niin välimeren kuin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla oli myönteisiä pitkäaikaisvaikutuksia huolimatta painon noususta”. Mutta rehellisesti sanottuna erot aivä olleet kovin suuria 6 vuoden jälkeen
(Katso kuva lähteestä)
http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMc1204792
Niin kauan kuin ravintomuutos mielletään dieetiksi niin sitä on vaikea pitää pidemmällä tähtäimellä. Monet vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta bloggaavat kirjoittavat että he eivät laske vähähiilihydraattista ruokavaliota dietiiksi vaan elämäntavanmuutokseksi. Tämä on ehkä selitys heidän saavuttamilleen myönteisille pitkäaikaistuloksille.
Tapasin äskettäin yhden potilaistani joka pitää painonsa ja diabeteksensa kurissa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Kysyin häneltä onko se vaikeaa hänen mielestään ja hän vastasi: “En ajattele sitä että olen jollakin dieetillä. Joskus huomaan että painoni on noussut ja verensokeriarvoni nouseet mutta silloin olen tarkempi hiilihydraattien suhteen ja painoni ja verensokerini palaavat normaaleiksi.”
lähde (osittainen käännös)
