Suomalainen
Marttaliitto 1939

Sokeritauti
on samoinkuin munuaistautikin aineevaihtotauti. Se on pitkällinen ja
vaikeasti hoidettava tauti. Hoidon tulee jatkua läpi elämän.
Vereen kertyy tällöin liian paljon rypälesokeria, joten on
vältettävä sokeripitoisia aineita sekä vähennettävä yleensä
hiilihydraattien, kuten tärkkelyksen käyttöä, joka helposti
muuttuu sokeriksi. Valkuaisaineistakin voi syntyä sokeria, niin että
vaikeimmissa tapauksissa vältetään näitäkin liikaa antamasta.
Ravitseminen jää pääasiassa rasvan varaan…

[…]

Melko
vapaasti voi käyttää rasvaa ja sellaisia ruoka-aineita, joissa ei
ole ensinkään hiilihydraatteja, kuten voita, margariinia, silavaa,
rasvaa, ruokaöljyä, samoin lihalientä, kahvia (ilman sokeria) ja
teetä sekä sokerittomia kivennäisvesiä, kuten vichyvettä,
soodavettä ja sokerittomia marjamehuja, joista puolukka-, karpalo-
ja sitruunamehu ovat sopivimmat. Kasviksista ovat vapaasti
käytettävissä kaali, pinaatti, salaatti, kurkku, parsa, raparperi,
retiisit, tomaatit, pavut, vihannespavut, herneenpalot, sipulit,
nokkoset, tilli, persilja ja sienet. Marjoista ja hedelmistä ovat
sopivia erikoisesti kotimaiset puolukat, karpalot, raa’at
karviaismarjat sekä ulkolaiset sitruuna, “grape fruit” ja
oliivi.

[…]

Kermaa
voi käyttää 100-200g päivässä, munia 1-2kpl, lihaa useimmiten
70-100g tai sen sijasta kalaa 100-150g. Lääkäri määrittelee
annoksen lähemmin samoin kuin leipämäärän. Se voi vaihdella
esim. 20-80g kuivaa leipää. Tämän määrän voi vaihtaa johonkin
muuhun ruoka-aineeseen, jossa on yhdenveroiset määrät
hiilihydraatteja.”

(Kiitos
“lullerolle” tähän päivään ja tutkimuksen näyttöön
tukeutuvasta tekstistä.)


Jo
1917 valveutunut lääkäri tiesi millä sokeritauti hoituu
parhaiten:

lue

Katso
erikoisesti sivut 12-13, sallitut ja ei sallitut ruoat ja juomat.