Hel 16. 2012
On korkea aika lopettaa vanhentuneiden ja potilaille vaarallisten vähärasvaista ruokavaliota suosittelevien neuvojen antaminen hoidossa.Lääkäri ja tutkija Anders Tengblad on kirjoittanut erittäin mielenkiintoisen artikkelin tutkimuksen mukaan tehottomien ja vaarallisten ravintosuositusten jakamisesta. Olen täsmälleen samaa mieltä hänen kanssaan.
Työskenteletkö sairaanhoidon parissa? Haluatko välttää potilaittesi vahingoittamista? Siinä tapauksessa lue tämä:
http://www.kostdoktorn.se/att-rekommendera-lagfettkost-kan-skada-patienten/
Käännös:
Vähärasvaisen ruokavalion suositteleminen voi vahingoittaa potilastasi.
Katselin TV:stä keskustelua jossa läsnä olivat Andreas Eenfeldt (kostdoktorn) ja Irene Mattison, Livsmedelsverket (vrt THL). Kun Andreas nosti esille WHI tutkimuksen esimerkkinä siitä että nykyiset elintarvikkeiden terveellisyysmerkinnät (Suomessa esim. joutsen?) ja vähärasvaisen ruoan suosittelu ovat turhia niin Irene reagoi voimakkaasti. ”Tunnen hyvin sen tutkimuksen. Sitä ei oltu designattu sydänsairauksien vähentämiseen,,,”.
Näin pitkälle on siis tultu, Livsmedelsverket ei halua tunnustaa WHI-tutkimusta. Jos tutustuu asiaan niin on selvää että WHI-tutkimuksen tarkoituksena oli vähentää sydän- ja verisuonisairauksia, muitakin tavoitteita oli mutta ne valuivat hiekkaan.
WHI-tutkimus julkaistiin 2006 ja on maailman suurin tutkimus vähärasvaisesta ruokavaliosta. Silmiinpistävinta tuloksessa oli se että heillä joilla oli sydänsairaus, ja joille suositeltiin vähärasvaista ruokavaliota, oli suurin kuolleisuus On tietenkin ymmärrettävää että Livsmedelsverket (vrt. THL) yrittää olla tietämättä asiasta.
2011 tuli uusi, mielenkiintoinen raportti WHI-tutkimuksesta. Sosiaalihallitus (päättää Ruotsissa lääkintäasioissa) julkaisi raporttinsa diabeetikon ruokavaliosta marraskuussa 2011. Raportissa myönnetään että vähähiilihydraattinen on ruokavaliona yhtä tehokas kuin vähärasvainen diabeetikon kohdalla. On ilman muuta positiivista että VHH nostettiin esille mutta tosiasia on että vähärasvaisessa ruokavaliossa ei ole paljon positiivista diabeetikon osalle.
WHI-tutkimus ei alkujaan käsitellyt diabeetikon ruokavaliota mutta koska tutkimus oli niin suuri oli tutkittavien joukossa paljon diabeetikkoja. Diabeetikkojen kohdalla raportti näyttää se että huolimatta neuvojen mukaisen, vähän rasvaa, vähemmän tyydytettyä rasvaa, lisää hedelmiä, lisää kuitua ja vihanneksia, ruokavalion noudattamisesta, huononivat diabeetikkojen verensokeriarvot huomattavasti. Rottakokeet ovat näyttäneet että runsas rasva ei ole hyväksi insuliiniherkkyydelle (en välitä linkittää rottakokeisiin) mutta ihmisten kohdalla näin ei ole. On itsestään selvää että ihmiset joille suositellaan vähärasvaista ruokavaliota korvaavat rasvan nostamalla hiilihydraatin määrää. Ei kovinkaan järkevää koska VS-arvot tulevat huonommiksi kuin kontrolliryhmällä joka syö kuten tavallista.
Tässä vaiheessa alkavat dietistit ja Livsmedelsverketin (vrt. THL) edustajat protestoimaan. ”He eivät syöneet niinkuin olisi pitänyt, heidän piti vähentää rasvaa mutta ei lisätä hiilihydraatteja”. Halutaan siis analysoida tutkimusta ”per-protocol”, ts. Ainoastaan ne jotka tekivät juuri niinkuin sanottiin saisivat olla mukana analyysissa. Väite on päin seiniä, täysin väärin. Kun tehdään lääketutkimuksia niin periate on ”intention to treat”, kaikkien jotka on arvottu ryhmään on oltava mukana lopullisessa analyysissä, muuten on vaarana että mukaan ei saada heitä jotka esim. ovat lopettaneet sivuvaikutusten takia.
Mitä sitten on tapahtunut vuoden 2006 jälkeen? Oliko WHI-tutkimus ainoa takaisku vähärasvaiselle ruokavaliolle?
Tuskin. Viimeisten 10 vuoden aikana tehtyjen diabeetikon ruokavaliota koskevien tutkimusten (julkaistu arvostetussa Diabetes Care julkaisussa helmikuusa 2012) tarkastelu osoittaa että on tehty 10 (randomiserade kontrollerade) tutkimusta** VHH:sta. Näistä 6 näyttää huomattavia parannuksia verensokerin osalta (HbA1c), ja loput parannuksia insuliiniherkkydessä (päinvastoin kuin rottakokeet) VS-paastoarvoissa jne.
Vähärasvaisen kohdalla on tehty 7 tutkimusta joista ainoastaan 1 (yksi) onnistui osoittamaan VS-arvojen paranemisen.
Jos joku omasta tahdostaan noudattaa vähärasvaista ruokavaliota niin olkoon mutta jos hänelle suositellaan siirtymistä vähärasvaiselle ruokavaliolle niin on suuri vaara että tulos on potilaalle vahingollinen. Jos potilas vähentää rasvaan osuutta (jää nälkäiseksi) ja nostaa hiilihydraattien/sokerin osuutta ravinnossaan niin kuoleman riski nousee sydänsairaalla ja verensokeriarvot huononevat diabeetikolla.
