Syy 18. 2011

Ruotsissa on esitetty uusia diagnoosirajoja raskausajandiabeeteksessa. Syynä on HAPO-tutkimus jossa havaittiin lapsista tuli suuria ja synnytyskomplikaatioita esiintyi enemmän jopa vallitsevien diagnoosirajojaen alapuolella.

Arvion mukaan noin 18% raskaana olevista saa diagnoosin raskausajandiabetes uusilla diagnoosirajoilla. Tämä on kaksinkertainen määrä verrattuna nykyiseen. Pystyykö hoitokoneisto hoitamaan nämä kaikki? Sen lisäksi että raskauden aikana kontrolloidaan verensokeri pitäisi myös raskauden jälkeen kontrollia jatkaa vuosittain ettei henkilö kehittäisi diabetes2:sta tulevaisuudessa.

Monella taholla keskustellaan asiasta. Löytyykö valmius heistä huolehtimiseksi joilla on vähän kohonneet verensokeriarvot ja minkätyyppisiä komplikaatioita lopulta pystytään ehkäisemään ja mihin hintaan.

Minä saan toisen tyyppisiä kysymyksiä aiheesta. Miksi niin monella on kohonnut verensokeri? Onko syynä ylipaino? Onko syynä ruoka jota syön? Tärkein kysymys on kuitenkin: millaisen ravintosuosituksen antaisimme näille naisille?

Kuulin juuri raskaana olevasta naisesta joka oli turhautunut korkeista verensokeriarvoistaan. Kuitenkin hän oli syönyt juuri kuten Elintarvikelaitos suosittelee: hedelmiä välipalana, kevytjugurttia ja näkkileipää ilman voita aamiaiseksi jne. Mainittu ravinto tuskin laskee verensokeria.

Kaikki jotka aikaisemmin ovat lukenet kirjoituksiani tietävät että olen epäilevällä kannalla 2-tyypin diabeetikkojen verensokerimittauksien kohdalla. Raskausajandiabeteksesta kärsivien kohdalla saattaa verensokerin mittaus olla sopiva menetelmä. Kysymyksessä on rajoitettu jakso ja erittäin motivoitunut potilas. Mittaa verensokeri ennen ja jälkeen ruokailun. Mikä kohottaa verensokerisi? Vedä omat johtopäätöksesi. Uskon että vähähiilihydraattinen ravinto sopii täydellisesti raskausajandiabeteksen hoitoon Mitä sinä uskot?

Lähde: http://diabetesdoc.bloggsida.se/kost/graviditetsdiabetes-%E2%80%93-ett-vaxande-problem

Omia ajatuksiani:

”Kaikki jotka aikaisemmin ovat lukenet kirjoituksiani tietävät että olen epäilevällä kannalla 2-tyypin diabeetikkojen verensokerimittauksien kohdalla.” kirjoittaa Anders (dibetes.doc).

Täytyypä ottaa selvää hänen perusteluistaan lukemalla mitä hän on asiasta kirjoittanut. En pidä tippaakaan ajatuksesta joka nykyisin on vallalla että mittatikkuja ei annettaisi D2:lle (itsensä ravinnolla, ilman lääkitystä hoitavalle) enempää kuin 50kpl vuodessa. Käypähoidolla itsensä hoitavien joukosta ei tietenkään löydy ensimmäistäkään joka selviää ilman lääkitystä vaan koko homma tuntuu enemmän hyökkäykseltä meitä esim. LCHF-ruokavaliolla hoitavia vastaan. Tiedän että oma tarpeeni mittatikkujen kohdalla on noin 300 kpl/vuosi ja sen olen myös kertonut hoitajalleni ja onneksi olen saanut haluamani määrän. D2:lle on ja varsinkin itsensä ravinnolla ilman lääkitystä hoitavalle on tärkeää seurata että kaikki toimii. Olen enemmän sitä mieltä että kun kovalla lääkityksellä korjataan virheellisen ravinnon aiheuttama verensokerin nousu niin mittaus on D2:sten kohdalla kuten Anders epäilee.

Palaan tähän asiaan myöhemmin blogissani.