Hei 3. 2012
Paistelin tässä pari viikkoa sitten tapani mukaan hieman jauhelihapihjejä pakkaseen. En ikinä ole ollut erikoisen reseptiriippuvainen vaikka laitankin paljon ruokaa. Useimmiten menee ”lonkalta” paitsi silloin kun kyseessä on jotain erikoisempaa ja en halua unohtaa jotain raakaainetta.
Jauhelihapihvit on sellaine tyypillinen ”lonkalta” lohkaisu ja mausteet ja sisältökin vaihtelee joskus. Pidän paljon sienisalaatista joka on tehty tyypillisistä suolasienistä. Liotetut suolasienet, sekaan hienoksi hakattua sipulia ja kermaa, valmis. Nykyisin teen suuria annoksi sillä huomasin että sama salaaatti sopii erittäin hyvin juuri jauhelihapihveihin joten annoksen kohtalona on useimmiten syötyäni salaattia tarpeeksi joutua pihvimassan sekaan. Perusreseptinä on muuten:
Noin 1,5kg sekajauhelihaa.
4 -5 kananmunaa.
Pannussa haudutettu sipulisilppu
Pippuria tai muita mausteita maun mukaan
Suolaa sopivasti
Kermaa seoksen notkeaksi saamiseki (kuohukermaa eikä mitään litkua)
1-2 teelusikallista Fiber Husk:ia (voit jättää pois)
Kolme ruokalusikallista voita uunipellille levitetyn massan päälle.
Joskus esim mantelijauhoa pinnalle.
Siitä uuniin ja tuloksena on paloiteltuna 8-10 reilua pihviä jäähdyttyään valmiina pakkaseen.
Ai niin, niistä ennakkoluuloista.
Vaimoni oli jostain saanut päähänsä että irlantilaisessa lihassa on jotain vikaa laadullisesti. No, olihan sitä huhua aikansa levitetty esim. television kautta ja ainahan joku nappaa. Itse olen aina ollut samaa mieltä (kerrankin) kuin asiasta syntyneessä TV-keskustelussa mukana istunut Elintarvikelaitoksen asiantuntija että: irlantilainen liha on laadultaan parempaa kuin ruotsalainen. Ymmärrettävää sinänsä oli että ruotsalaiset lihantuottajat olivat huolissaan koska irlantilaista lihaa myytiin huomattavasti halvemmalla kuin ruotsalaista. Pahimmillaa huhusta seurasi että irlantilainen oli todella halpaa. Kiitos. Tätä huhumyllyä voi tietenkin hyvin verrata esim. THL:n propagandaan oman suosituksensa puolesta. Täysin yhtä hyvillä perusteilla, luuloilla.
Nyt kävi kuitenkin niin että viimeksi paistettuani kyseisiä pihvejä iski pieni piru mieleen vaimoni kohdalla. Mökillä ollessa iskin pihvit pöytää ja alettiin syömään. Vaimoni, joka aina on sanonut ettei voi laittaa ruokaa irlantilaisesta lihasta koska siinä on niin kummallinen maku totesi syötyään: ”Mitä näissä pihveissä oli? Ovat varmasti parhaat jauhelihapihvit mitä ikinä olen syönyt”. Siinä oli syytä alkaa myhäilemään tyytyväisenä. Vaimoni joka on siirtynyt melko paljon LCHF-ruokavalion puolelle mutta usko huojuu silloin tällöin, juuri rasvan kohdalla. ”Minä en voi syödä niin rasvaista ruokaa”. (Oletko kuullut väitteen ennen?). Nyt meni kuitenkin kaikki luulot kaivoon. Kerroi reseptin ja hetken päästä lisäsin että sekajauhelihan sian- ja naudanliha olivat molemmat Irlannista. ”Valehtelet”, sanoi vaimoni mutta pakkohan hänen oli se lopulta uskoa.
Viime viikolla oli tyttäreni lapsineen käymässä ja kun he lähtivä takaisin Uppsalaan annoin mukaan pakastepussilisen kyseisiä pihvejä. Pari päivää myöhemmin puhelimessa han kysyi pihveistä: ”Mitä niissä pihveissä oli? Saat mielellään paistaa lisää sillä ne olivat parhaat jauhelihapihvit ikinä”
Tyttäreni joka on eläinlääkäri ja ehkä silläkin puolella luetaan ravintotietoutta, ei reagoinut millään tavalla reseptin rasvaisuuteen vaan sanoi että ”saat paistaa lisää kun tulette tänne käymään) Toisaalta hän osti minulle LCHF-keittokirjan heti kun aloitin kyseisen ruokavalion joten ei häntä kai voi vastustajaksikaan kutsua. Että eikun pihvin paistoon seuraavalla vierailulla.
Lue myös :
http://lchf3356.blogit.fi/vaikeaa-vai-pelkastaan-omaa-kuvittelua/
