Hei 1. 2013

Pitkäaikainen ystävä on poissa.

Monet olivat ne kilometrit jotka yhdessä kuljettiin ja monet olivat ne muutkin hetket joita yhdessä nautittiin niin kotona kuin maanteillä, metsässä ja mökillä. Siekke oli meidän henkilökohtainen valmentaja liikunnassa ja iloista seuraa marja- ja sienimetsässä. Peurat mökkitontilla olivat sekä kiinnostuksen että kyllästymisen aihe.

Muutama karkumatka peurojen perään opetti sen että ei niitä vaikeassa maastossa ole helppo saada kiinni. Suomessa käydessä matkan sopeuttaminen Sieken mukaan oli tietenkin itsestään selvyys vaikka autossa olikin joskus ahdasta ja autolautalla ei sopinut samaan sänkyyn nukkumaan.

Ikä vie omansa. Koiralle yli 15 vuotta on ihmiseen verrattuna kunnioittettava ikä. Se vaatii oman veronsa ja se on katkera paikka omistajalle.

Siekke (Zeke) tuli tiensä päähän. Vaivat alkoivat olla sitä luokkaa että oli pakko todeta.” Olisi liian huono kiitos kaikesta hyvästä ajasta antaa hänen kärsiä vain siksi että meidän ei tarvitsisi otta sitä surua mikä tuleva on”.

Joku voisi tuomita meidät pelkureiksi koska olimme päättäneet että emme menneet seuraamaa Sieken poisnukkumista Uppsalassa, vaan tyttäremme, eläinlääkäri, sai hoitaa asian. Ainut puolustus mikä meillä on se että haluamme pitää Siekestä sen muiston mikä meillä on. Ei se ole helppoa hänellekkään, Siekke oli alunperin hänen koiransa vaikka me olemme pitäneetkin häntä viimeiset 12-13 vuotta.

Kiitos Katja, Alexander, Kelvin ja Newton!

”Siekke on nyt taivaassa ” kuten tyttäremme vanhin poika asian ilmaisi. Siellähän hän on, ei kipuja eikä muitakaan vaivoja vaan leikki sujuu hyvin entisten jo poismenneiden koirakavereiden kanssa. On siellä pilven päällä aikamoinen pölläkkä.

Kiitos kaikesta Siekke, suru on suuri, emme unohda sinua koskaan.

“Hej då Siekke, vi kommer strax.”

“Sova vila Siekke, sova vila”

(Aikaisempi kirjoitus: http://lchf3356.blogit.fi/henkilokohtainen-valmentaja/)

————————————————————————————————-

Meillä ihmisillä on tapana pitää tiettyjä asioita itsestään selvyyksinä mutta joskus tulee aika ja paikka josta ei voi neuvotella.

”Emme voi estää surun lintuja lentämästä päämme yläpuolella mutta voimme estää sen että ne eivät rakenna pesäänsä tukkaamme.”

(Vanha kiinalainen sananlasku)