Elo 13. 2012
”Vaarallinen” kolesteroli. Useat tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet että infarktipotilailla on matalemmat kolesteroliarvot kuin normaaliväestöllä ja että kuolleisuus on korkeampi matalilla arvoilla. Nyt on aika luopua hypoteesistä korkean kolesterolin ja sydänifarktien yhteydestä ja myös aika selvittää mikä on johtanut tähän tieteen haaksirikkoon, kirjoittavat Lars Werkö, Tore Scherstén ja Ralf Sundberg.
Vuosikymmeniä on väitetty että heillä joilla on korkeat kolesteroliarvot veressä, erikoisesti LDL-kolesteroli-tavallisemmin paha kolesteroli-on noussut riski saada sydäninfarkti.
Yllämainittu perustuu lähinnä väestötutkimuksiin, vanhoihin ja epäilyttävillä menetelmillä tehtyihin. Mitään suurempaa materiaalia siitä kuinka nämä ervot suhtautuvat lääkitsemättömiin sydänsairaisiin potilaisiin ei ole otettu esille ennen kuin nyt. Siitä huolimatta monissa lääketieteellisissä artikkeleissa ja muissa julkaisuissa on kolesterolin ja sydänsairauden yhteys esitetty vallitsevana totuutena.
Syynä siihen miksi näin on päässyt tapahtumaan voidaan olettaa olevan sen että monet lääketieteellisten julkaisujen toimittajat luottavat siihen että professorit ja johtavat tutkijat tietyllä alalla hallitsevat alan kirjallisuuden siinä mitoin että kirjoituksia ei tarvitse tarkastaa systemaattisesti. Jopa karkeita virheitä siteerauksessa ilmenee ja näitä virheitä sitten levitetään edelleen kontrolloimattomina.
Valitettavasti näyttää siltä että vioranomaiset ja jotkut korkean akademisen koulutuksen omaavat yksilöt ovat automaattisesti vapautettuja siitä että heidän tulisi näyttää riittävä, korkealuokkainen alusta/perusteet kannanotoilleen. Esimerkkinä tästä voidaan mainita keskustelu Elintarvikelaitoksen asiantuntijoiden ja tuitkijaryhmän valinen keskustelu ravintosusituksista. Elintarvikelaitoksen mielestä ei ole mitään tarvetta näyttää perusteita koska yhteys ravinnon ja sydan- ja verisuonisairauksien välillä on ”hyväksytty ympäri maailman”.
Kolesterolikeskustelu pääsi vauhtiin 1990-luvulla jolloin useat tutkijat asetti kyseen alaiseksi yhteyden kolesterolin ja veri ja sydänsairauksien välillä. Kyseenalaistaminen perustui lähinnä 30 vuoden seurantaan niinsanotussa Framingham:in tutkimuksessa. Tutkimuksesta nimittäin selvisi, että korkea kolesteroli ei ole vaarallinen henkilöille jotka ovat yli 47-vuotiaita. Asia oli jopa niin että heillä joilla kolesteroli laski näiden 30-vuoden aikana oli korkeampi kuolleisuus kuin heillä joilla kolesteroli nousi. Jokaista yksikköä kohden jonka kolesteroli laski nousi kuolleisuus (kokonaisuutena)11% ja sydänkuolleisuus 14%.
Asiantuntijaryhmät American Heart Association (AHA:ssa) och National Heart, Lung and Blood Institute (NHLBI:ssa) i USA:ssa vastasivat päinvastaisella yhteisellä lausunnolla. Kyseisessä asiakirjassa väitettiin tiukasti että kolesterolin ja LDL:n laskeminen pienentää suonien kalkkeutumisen ja sydänsairauksien riskiä. Siitä lähtien on kolesterolia alentava hoito tullut hyvin tavalliseksi länsimaissa –hoito jolla on seurauksena sivuvaikutuksia jotka eivät ole vähemmän tärkeitä.
Viimeisin lisäys keskusteluun on hyvin kuvaava vaikka kirjoittajat eivät ole tahtoneetkaan vetää riittävän tiukkoja johtopäätöksiä. Julkaistu tutkimus, Sachdeva ryhmineen, on AHA:n käyntiinlaittama. Siinä tutkittiin mm. LDL-kolesterolin tasoa akuutisti sydänifarktin vuoksi hoitoon oteuilta potilailta. Tutkimukseen osalllistui 136905 potilasta 541:ssä amarikkalaisessa sairaalassa. Tulokset osittavat että kolesteroliarvot sydänsairailla ovat alempia kuin odotettu. Alempia kuin keskiarvo amerikkalaisten keskuudessa ja vielä alempia jos keski-ikä otetaan huomioon. Keskiarvo potilailla (LDL) oli 2,73mmol/l- hyvän matkaa alle sen arvon minkä katsotaan tarkoittavan pientä riskiä.
Sen sijaan että tutkijat olisivat päätyneet kaikkein selvimpään tulokseen tutkimuksesta , siihen että korkean kolesterolin ei voida katsoa aiheuttavan sydäninfarktia, vetivät he sen johtopäätöksen että kansalaisten kolesteroliarvoja on laskettava nykyistä alemmaksi. Asiaan on tietenkin voinut vaikuttaa se että tutkijat olivat lääkeyrityksen joka myy kolesterolia alentavia lääkkeitä palkitsemia.
Näyttää ilmeiseltä tai vähintään todennäköiseltä että asiantuntijaryhmät AHA:ssa ja NHLBI:ssä tietoisesti siteeraavat väärin Framingham:in tutkimusta väittäessään että sydäninfarktin riski pienenee jos kolesterooli laskee. Näin tekemäällä he ottavat erittäin suuren vastuun mitä myös alleviivaa tuore tutkimus Detroitista (Al-Mallah avustajineen) joka näyttää että matala kolesteroli sydänifrktista johtuen hoitoon tuotaessa on yhteydessä suurempaan kuolleisuuteen pidemmällä tähtäimellä’ (3-vuotta).
Voidaan tietysti myös miettiä mikä merkitys asioihin on sillä että AHA tienaa suuria rahoja logonsa käytöstä kolesterolivapaissa ja kolesterolia laskevissa elintarvikkeissa.
Kun nyt on osoitettu että infarktipotilailla on matalemmat kolesteroliarvot kuin normaaliväestöllä ja että kuolleisuus on korkeampi matalilla arvoilla. Nyt on aika luopua hypoteesistä korkean kolesterolin ja sydänifarktien yhteydestä ja myös aika selvittää mikä on johtanut tähän tieteen haaksirikkoon,
LARS WERKÖ
Professorri emeritus sisälääketiede, aikaisemmin SBU: johtaja.
TORE SCHERSTÉN
Professorri emeritus (kirurgia), aikaisemmin lääketieteellisen tutkimusneuvoston sihteeri.
RALF SUNDBERG
Docentti i transplantationkirurgia
