(Apteekin neuvonantajana mielestäni sekasotkujen mestari professori Fogelholm.)
(Kommenttini vahvalla tekstillä)
Apteekin sivulta:
PYSYVÄSTI KEVYEMPI
Unohda ihmedieetit ja kitukuurit, kilot eivät karise hetkessä. Onnistunut painonpudotus perustuu ruokarytmiin, annoskokoon ja ruoan laatuun.
Ihmedieetit? Virallisen tahon suosittu harhaanjohtotermi johon sisältyy kaikki paitsi se suurin ihmekuuri-virallinen ravintosuositus.
Joka viidennellä suomalaisella on kilo-kuormaa sen verran, että se uhkaa terveyttä. Viisi vyötärölle kertynyttä kiloa ei sitä vielä tee, ellei satu kuulumaan sukuun, jossa sairastetaan kakkostyypin diabetesta.Mutta kun kehossa on vähintään 10–15 liikakiloa ja painoindeksi 30 tai enemmän, tuki- ja liikunta- sekä sydän- ja verenkierto-elimistö kärsivät.Kymmenen kilon karkottaminen ei käy hetkessä, eikä tarvitsekaan.
Kitukuurilla aikaan saatu nopea painonlasku vie kehosta lihas-kudosta rasvan sijaan. Lihasmassan kadottaminen rasvoittaa elimistön ja tekee seuraavan mahdollisen painonpudotusyrityksen entistä vaikeammaksi.
Jotta kilot pysyisivät jatkossakin poissa, laihduttaja tekee syömisissään sellaisia muutoksia, joiden kanssa hän pärjää vielä viiden vuoden päästä, ravitsemustieteen professori Mikael FogelholmHelsingin yliopistosta sanoo.
Aivan oikein, pikakuurit johtavat pelkästään jojoiluun. Tarvitaan siis ELÄMÄNTAVANMUUTOS.
Ruoka-ajoissa sekä ruoan määrässä ja laadussa tehtävät muutokset keventävät, mutta suin päin suunnittelematta ei muutoksiin kannata sännätä.
Keventäjän ruokavaliosta poistuu tai vähenee ruoka-aineita. Ennakkoon kannattaa miettiä, mitä niiden tai vanhan tavan tilalle tulee. Suunnitelmaa tarvitaan vaikka silloin, kun elokuvailtaan on aina liittynyt megapussi karkkia.
Rukkaa ruokarytmi ja annoskoko
Nälkä on laihduttajan pahin vihollinen. Paras ase sitä vastaan on säännöllinen ateriarytmi. Tasaisin välein nautitut ateriat auttavat pitämään napostelun kurissa ja ehkäisevät nälkää kasvamasta hevosen kokoiseksi. Aterioiden suunnittelu ennakkoon estää ateriavälejä veny-mästä liian pitkiksi.
– Itselle sopiva ateriarytmi löytyy kehoa kuuntelemalla, jokaiselle sopivia tuntirajoja ja ruoka-aikoja ei ole. Yksi tarvitsee kolme ja toinen kuusi ateriaa päivässä. Jollekin lounas on päivän pääateria, toiselle myöhäinen illallinen. Aterioiden määrä ja ajankohta eivät vaikuta painoon, vaan niistä saatu energia, Fogelholm painottaa.
Säännöllinen ruokarytmi auttaa tunnistamaan aidon nälän tunteen. Aika usein suuhun sujahtaa jotain tavan vuoksi tai tilanteessa, jossa ihminen tarvitsisi oikeasti jotain muuta kuin ruokaa, kuten lepoa tai toisen ihmisen läheisyyttä.
Ilman säännöllisiä aterioita on vaikea hallita syömisen määrää. Kun ruokarytmi on kohdallaan, toinen muutos eli ruoan määrän säätely on helpompi toteuttaa.
Toisinsanoen syö silloin kun on nälkä ja syö itsesi kylläiseksi.
Painon karistaminen pelkästään liikunnalla on liki mahdotonta, ja siksi annoskokoja on Ihminen laihtuu, kun hän syö vähemmän kuin kuluttaa. Kilojen pienenettävä.
Kun Fogelholm ylläolevassa alussa tuomitsee nääntymisruokavalion toimimattomaksi niin jatkossa sitten se yhtä-äkkiä onkin hyvästä? Kantona kaskesssa on kaiken lisäksi kalorien laskeminen, jonka on hyvin vaikeaa todistaa toimivan ihmisen kohdalla niin helposti kuin väitetään-jollet nyt satu olemaan suljettu systeemi-kone.
Fogelholmin mukaan oman kehon kuulostelu auttaa tässäkin.
Itselle sopiva annoskoko ja ruoan määrä löytyvät, kun syö rauhassa. Kylläisyyden tunne ei tule ensimmäisestä suupalasta, vaan vasta myöhemmin.
Syöminen kannattaa lopettaa silloin, kun nälkä on voitettu, mutta vatsa vielä vetäisi.
Joskus jo se hillitsee annoskokoja, että vaihtaa lautasen entistä pienempään.
Suomeksi käännettynä: Syö rauhassa koska kylläisyyden tunne tulee pienellä viiveellä. Ahmien ennätät sinä aikana syödä tarpeettoman paljon. Jos vielä kaiken hyvän päälle noudatat virallista ravintosuositusta niin edessäsi on pian ylipainoongelma. Opettele kuuntelemaan kehoasi.
Satsaa sisältöön
Ruoan laadussa tehtävät muutokset keventävät silloin, kun runsaammin energiaa sisältävät ainesosat korvataan vähemmän energiaa sisältävillä. Kasviksissa energiaa on vähän, ja siten tutut ohjeet puolesta päivittäisestä kilosta ja lautasen toisen puolen täyttämisestä kasviksilla pätevät myös laihduttajaan.
Keventävät? Totta kai jos tarkoitetaan pelkästään energiasisältöä. Jos kuitenkin halutaa syödä itsensä kylläiseksi niin mitä merkitystä sillä on? Hyödyn voi tietenkin saada ahmija mutta ei sellainen joka syö kylläisyyden tunteen mukaan.
Toisinsanoen neuvo keventää lautasellasi olevan annoksen energiamäärää mutta ei välttämättä sinua.
Ei se lautasen koko vaan se mitä siinä lautasella on.
Tottumattoman vatsaa kasvikset voivat vääntää. Siksi lisäys tehdään vähitellen ja nautitaan ainakin osa kasviksista kypsennettyinä. Kasviksia kannattaa ujuttaa joka paikkaan: leivän päälle, mureketaikinaan ja paistoksiin.
Ehkä kaikkein suurimpana ongelmana monelle on kuitenkin kuitujen liika saanti. Niitä kun tuputetaan joka paikkaan kun ne ovat NIIIIIN terveellisiä.
Pelkällä porkkanalla ei laihduttaja pärjää tai nälkä kurnii vatsassa. Proteiini ja kuitu pitävät pitkään kylläisenä, mutta niiden laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. Proteiini napataan kalasta, kanasta, kananmunasta ja maitotuotteista ja kuitu kasviksista, hedelmistä, marjoista ja viljoista. Viljatuotteissa suositaan täysjyvää valkoisen viljan sijasta: runsas valkoisen viljan käyttö on tutkitusti yhteydessä ylipainoon.
Rasvaa on turha pelätä, sillä lihomisen kannalta rasvan määrä on huomattavasti pienempi peikko kuin vaikka kasvisten vähyys.
Verisuonten terveyden kannalta on järkevä valita ruoanvalmistus- ja leipärasva kasvirasvojen joukosta. Kasvirasvasta valmistetun leipämargariinin on hyvä sisältää vähintään 60 prosenttia rasvaa, ja salaatissa ja ruoanvalmistuksessa käytetään kasviöljyjä.
Höyryttämällä ja hauduttamalla valmistetussa ruoassa on toki vähemmän rasvaa kuin paistetussa. Mutta jos paistorasvana on öljy ja pannulla kalaa, annos on terveyden ja painonhallinnan kannalta parempi kuin uunissa haudutettu karjalanpaisti.
Ja sitten yllä se todellinen sekasotku. Aito tyydyttynyt rasva on vaarallista-kasvisrasvat (lue margariinit=teollisuusrasvat) ovat terveellisiä-kokojyvätuotteet ovat hyväksi verrattuna valkoisiin jauhoihin ja oljyssä paistettu kala on terveellisempi kuin Karjalanpaisti.
Mitä sanoo tunnustettu diabetestutkija kokojyväleivästä?
“Sokeria? Kysyt kokojyväleipä kädessäsi. Tämäkö sokeria??
Yhdellä sanalla vastaus on, Kyllä
Joitakin tärkeitä poikkeuksia lukuunottamatta on hiilihydraateilla ja elintarvikkeilla kasveista kuten vihannekset, vilja ja hedelmät sama vaikutus verensokeriin kuin tavallisella hienolla sokerilla. Syötpä sitten palan ruisleipää, juot CocaColan tai syöt täyden kapustallisen perunamuhennosta niin vaikutus verensokeriisi on täysin sama, verensokeri kohoaa, nopeasti.”
Ja mitä kertoo viimeisin tutkimustieto siitä pelätystä rasvasta:
1980-luvun neuvolle että sinun tulisi välttää voita ei ei edes silloin löytynyt perusteita. Koko länsimaailma sai ravintoneuvot joista ei koskaan ole pystytty näyttämään pienintäkään hyötyä. Tämähän ei ole mitään uutta sinulle joka olet seurannut blogiani mutta nyt leviää tieto kaikille muillekin.- ympäri maailman.
Uusi tieteellinen analyysi osoittaa jälleen että mainitut neuvot jaettiin täysin ilman perusteita jo alusta lähtien.
Joten siis jatka Karjalanpaistista nauttimista rauhallisin mielin.
Säästele sokeria
Vaihto kevyt-etuliitteellä varustettuihin tuotteisiin tuntuisi helpolta tavalta hallita painoa, mutta asiantuntija ei ajatuksesta innostu.
Täyttä asiaa. Kevyttuotteista ai koskaan ole osoitettu olevan mitään hyötyä.- Se minkä Fogelholm unohtaa (mistähän johtunee?) että sama koskee myös margariineja ja vastaavia paistorasvoja.
Kun runsaammin rasvaa sisältävän tuotteen rasva on kasvi- tai kalaperäistä, se sisältää hyödyllisiä rasvahappoja. Kevyttuotteissa niitä on elimistön tarpeeseen nähden liian vähän.
Ja yllä sitten todellinen moka. Tämän tyyppistä terminologiaa suositaan virallisella taholla. Vrt. “Hedelmiä ja vihanneksia”. Kasvikunnasta ja kaloista tulevilla rasvoilla on todella suuri ero. Kasvikunnasta tulevat rasvat ovat usein tulehduksia aiheuttavia runsaan omega6 sisätönsä takia. Kun Fogelholm puhuu hyödyllisitä rasvahapoista niin hyödyllisiähän molemmat tyypit (omega3 ja omega6) ovat mutta nykyisillä syosituksilla ja kasvirasvoihin painottamalla niiden suhde on täysin metsässä.
Osassa kevyttuotteista on runsaasti sokeria, ja sen karsiminen on painonhallitsijalle jopa rasvaa tärkeämpää. Suurennuslasin kanssa ei kaikkia kevyttuotteita tarvitse kytätä.
Jugurteissa voi olla paljon sokeria, mutta niiden asettaminen sokeripommeina samalle viivalle virvoitusjuomien, makeisten ja makeiden jäkiruokien kanssa ei ole oikein. Jälkimmäiset ovat tyhjää energiaa ilman minkäänlaisia ravintoaineita.lJugurteissa voi olla paljon sokeria, mutta niiden asettaminen sokeripommeina samalle viivalle virvoitusjuomien, makeisten ja makeiden
Uskoo kuka haluaa, mutta jos tarpeettoman rasvanpelon varjolla jugurtista poistetaan terveellisiä rasvoja ja tilalle laitetaan sokeria niin……..
Virallisten ravitsemussuositusten mukaan päivittäisestä energiasta enintään 10 prosenttia saa olla sokerista peräisin eli käytännössä 50–75 grammaa. ämän määrä sokeria voi saTada jo yhdestä pienestä virvoitusjuomatölkistä.
Täydellisen sokerilakon sijaan kannattaa muistaa ero arjen ja juhlan välillä. Juhlassa syöminen saa olla vapaampaa. Päivittäisestä makeastakaan ei ole pakko kieltäytyä.
??? Tuota tuota. Mitenkähän ylläolevan tulkitsisi? Siinähän sanotaan että sokeri kuuluu arkeen ja juhlaan.
Tavallisen suklaan voi vaihtaa tummaan, Fogelholm sanoo ja viittaa tutkimuksiin, joissa tumma suklaa on esimerkiksi alentanut verenpainetta.
Tavallinen ansa ajattelemattomille. Suosittu virallisen tahon lausunnoissa. Tumman suklaa on siis tummaa suklaata? Ei, vaan mihin tarkoitus on viitata on runsaasti kaakaota sisältään suklaaseen. Kaakaopitoisuus vähintään 60%. Älä siis sotkee tavalliseen yli puolet sokeria sisältäviin “tummiin suklaisiin”.
Virallisten ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio on vaivaton tapa keventää. Samalla terveyskin kohenee.
Keventää mitä? Ei ainakaan itseään sillä ei löydy yhtään vertailitestiä missä virallisen ravintosuosituksen mukainen vähärasvainen ruokavalio olisi saanut muuta kuin viimeisen sijan. Ei löydy tietääkseni tutkimusraporttia jossa osoitetaan terveysarvojen paraneminen vähärasvaisella ruokavaliolla.
Professori Fogelholm, olisikohan aika päivittää “tietojaan” esim. Ruotsin asiantuntijaelimen SBU:n raportilla “Ravinnosta liikalihaville”. Tutkimksessa käytiin läpi yli 16000 tutkimusraporttia ja tulos ei vastaa käsityksiäsi.
Kinnostava on myös SBU:n asiantuntijajäsenen professori Nyström:in haastattelu.
