Elo 9. 2012
(osittainen käännös)
On olemassa erilaisia tapoja kohdata vastoinkäyminen. Kun Josefin Palmén joutui Helsingborgin sairaalaan taivasta hipovien verensokeriarvojen vuoksi alkoi hän pian pyydellä kotiin pääsyä treenatakseen juoksua.-sen sijaan joutui hän olemaan sairaalassa viikon kokeiden ottoa varten ja oppiakseen elämään uutta elämäänsä insuliiniruiskeiden varjossa.
Siitä on nyt kulunut puolitoista vuotta ja hän on tänä aikana osallistunut Vansbro-uintiin (3km), Lidingö-juoksuun (maastojuoksu 30km), Vasaloppettiin (hiihto 90km) Vätternrundan (pyöräily 300km) ja Ironman-kisaan (uinti 3,8km-pyöräily 180km ja juoksu 42,195km, kaikki tämä yhtäjaksoisesti.
Hänen reseptinsä on ruokavalio ja harjoittelu. Tämäpäiväinen pulimaratoono villien eläinten parissa Masai-luonnonpuistossa Keniassa on uksi haasteista-ehkä kuuminta lajia.
– Olen aina ollut aktiivinen, hän sanoo. Kun olin 15, ts. suunnilleen silloin kun suurin osa tytöistä väsähtää sen hetkiseen tekemiseensä ja usein myös lopettavat, vaihdoin ratsastuksen juoksuun.
Nyt 22 vuotta myöhemmin hän on liikunnan harrastaja eliittitasolla loistavin tuloksin.
– Olin juuri täyttänyt 35 vuotta kun sairastuin 1.tyypin diabetekseen. Keho tuottaa liian vähän insuliinia ja minun täytyy ottaa ruiske jokaisen aterian yhteydessä ja pitkävaikutteista nukkumaan mennessäni. Kehoni insuliinituotanto on tänään korkeampi kuin vuosi sitten. Tämä on erittäin epätavallista ja johtuu varmasti siitä että liikun paljon ja ajattelen mitä syön. Niin, voin tänään paremmin kuin ennen sitä kun minulla todettiin diabetes,
Kiitos kuuluu lähinnä urheiluseurakaverille Jonas Mellby:lle joka johdatti hänet oikean ruokavalion pariin. Minimaalisesti hiilihydraatteja ja kiinteät rutiinit.
Ensimmäisen Vasaloppetin aikana aikaisemmin tänä vuonna Josefin pysätyi jokaisella seitsemällä tarkastusasemalla nähdäkseen että verensokeriarvot olivat kohdallaan. Kesä suurin haaste-Ironman Kalmarissa, hoitui energialisällä (keitettyjä kananmunia, erikoisjuoma, suolakurkkua ja chipsejä) kisan aikana.
Kaikkein tärkein on kuitenkin arkirutiini. Ravinto perustuu LCHF-ruokavalioon (Low carb high fat), vähän hiilihydraatteja ja runsaasti rasvaa.
– Olen jättänyt pois pastan, perunat, riisin ja juurikkaat. Kermaan ja voihin kuluu enemmän rahaa kuin ennen mutta karkkikontto on vastaavasti pienentynyt. Laitan 99,5t% ruoasta itse. Välipalat on unohduksissa vaikka tiedän että esim. hedelmiä suositellaan. Otan mielummin hedelmän joskus jälkiruokana tai jonku hatjoituksen yhteydessä. Nykyisin treenaan enemmän ja monipuolisemmin kuin aikaisemmin. LCHF-ruokavaliolla verensokeriarvoni ovat paljon tasaisemmat kuin aikaisemmin. Keho ottaa enerhian rasvasta eikä hiilihydraateista. Tästä johtuu se että selviän esim. Ironman:nin rasituksesta. Oikean tyyppisellä ravinnolla, esim. keitetyt kananmunat pysyvät verensokeriarvoni vakaina kisan aikana. Jos olisin kuunnelut tavanomaisia suosituksia olisin yhä tänään kisaillut pastan avulla, vaihtelevasti korkeilla ja matalilla verensokeriarvoilla ja olisin ollut pakotettu käyttämään runsaasti enemmän insuliinia verrattuna nykyiseen määrään.
Jälleen osoitus siitä että LCHF-ruokavalio toimii myös treenauksen ja urheilusuoritusten yhteydessä, myös diabeetikolle. Monesko? Tuntuu siltä että määrä lisääntyy mukavasti.
