Mar 11. 2011

Linkki

Älä kuuntele valtion urheiluliiton suosituksia !

Jostain syystä saan lehden ”Ruotsalainen urheilu” joka kuukausi. Se on mediakanava ja virallinen tiedonantaja jonka takana on RF(Valtion urheiluliitto), SOK (Ruotsin Olympia Komitea) ja SISU. Vaikutusvaltaa löytyy toisinsanoen. Lehti on poliittisesti ja muuutenkin ”sääntöjen mukainen”. Etusivuna mielellään jotain joka viittaa eri sukupuoliin tai tasaarvoisuuteen. Siinähän ei ole mitään vikaa. Lehti on kuitenkin ”hampaaton” ja kalpea ja saa vähärasvaisen maidon näyttämään Tequila Sunrise:lta.

Ongelmana on se väärä”tieto” mitä lehti silloin tällöin levittää. Tässä tapauksessa ruoasta ja urheilijanravinnosta. Eihän se hämmästytä kun ottaa huomioon kuinka ruotsalainen urheilu on pelehtinyt saman peiton alla kuin elintarvikkeiden tuottajat. Monet ruotsalaisen urheiluravintitieteen kanssa työskentelevät ovat samaan aikaan olleet vahvasti sidoksissa tuottajiin kuten AXA, Kungsörnen ja muut ”klassisen” urheilijan ravinnon tuottajien kanssa. Siltä taholta tulevan aivopesun huomioon ottaen ei ole kummallista että suuri osa ruotsalaisista kuntoliikkujista uskoo tekevänsä itsellensä palveluksen kauhomalla suuhunsa näitä hiutaleita ja kevutmargariineja ja kärsivät koko elämänsä ajan turvonneesta IBS-vatsasta ja matalasta energiasta.

Kannessa hieno design, mutta se on ainoa positiivinen asia mitä julkaisusta voi sanoa.

Viimeisimmä numerossa voi lukea korkealentoisen, täysin virheellisen artikkelin ravinnosta : ” Hiilihydraatit ovat tärkeitä jos treenaat tiukasti”. Kirjoittajana Petra Lundström, tiedon mukaan doktorand ja urheiluravintotieteen asiantuntija.

Petra Lundström kirjoittaa: ”Tänä päivänä valitettavan minet kestävyysurheilijat jättävät pois hiilihydraatit ravinnostaan ja yrittävät korvata ne rasvalla. Alussa he tuntevat itsensä pirteämmiksi ja ehkä suorittavat paremmin mutta pidemmän jakson jälkeen monille heistä urheilu sujuu huonommin. Monille heistä on paluu takaisin entiseen niin pitkä että he lopettavat”:

”Ihan totta?” Tuskin. Sitaatti on todella yleistämistä ja vahvistaaa pelkästään uskon vanhoihin luuloihin.

Keitä ovat nämä monet ”kestävyysurheilun harrastajat? Miksi he tuntevat aluksi itsensä pirteämmiksi ja tuntevat että suoritus paranee? Miksi se ei voisi olla pysyvä olotila? Keitä ovat nämä ”monet lupaavat urheilijat jotka ”päätävät palata entiseen”?

Hän ehkä sekoittaa keskenään vähähiilihydraattisen ravinnon anorexian tai jonkun muun syöntihäiriön kanssa? Syöntihäiriön jotka usein johtuvat rasvanpelosta.

Tietääkseni ei löydy yhtään urheilijaa joka on päättänyt vähentää jauhojen syöntiä ja joka on raportoinut huonommista tuloksista vähähiilihydraattisella ravinnolla.

Totuus on juuri päinvastainen kuin mitä Lundströn kirjoittaa. Urheilumaailma on täynnä itsensä täysin polttaneita urheilijoita jotka huumattuina sokerilla ja jauhoilla ja jotka ovat sotkeneet metaboolisen järjestelmänsä täysin. Heistä tulee loppuun palaneita, vahingoittuneita ja sairaita. Ongelmanahan ei ole se että ruotsalaiset urheilijat syövät liian vähän hiilihydraatteja vaan se että urheilijoiden joukkoon on levinnyt sokerin väärinkäyttö jonka laillistetut ravintoasiantuntijat siunaavat. Joka treenaus kerralle, jopa tavallisen pulliaisen kohdalla, täytyy ladata pastalla ja energialevyillä älyttömyyteen saakka.

Kirjoittaja väittää myös hiilihydraattien poisjättämisen ja rasvan käyttämisen sen sijaan syyksi seuraavaa:

energian puute

krooninen särky lihaksissa ja nivelissä

ongelmia nukkumisen kanssa

päänsärky

huontunut immuunipuolustus (jatkuvasti vilustunut)

mielialan vaihtelut

depressio

Kummallista. Mielestäni oireet täsmäävät täysin sokerin väärinkäyttöön ja niihin tulehdussairauksiin joita kyseisestä aiheutuu.

Teille joilla on vaikeuksia nähdä ero mustan ja valkean välillä haluan osoittaa seuraavaa: Uskon seuraavaan malliin, train low/race high Malli tekee pesä eron treenaukse/arkipäivän ja ja kilpailupäivän välillä.

Olen hiilihydraattinauttija. Se tarkoittaa sitä että nautin parhaista hiilihydraateista, kuten nyt, juon punaviiniä..

Lähde

Lähde2