Noin 3 vuotta sitten sain verenpainelääkityksen, olin yksi n. miljoonasta
vyötärölihavasta, verensokeri ylärajalla, HDL-C oli alhaisempi kuin triglyseridit,
vain LDL-C oli haarukassa. Olin koulutettuna ihmisenä kuuliaisesti sipaissut
ruisleivälle margariinia ja käytin paljon sydäntuotteita, joista kovat rasvat on
poistettu ja näin vähentynyt energia korvattu hiilihydraateilla kuten muunnetut
tärkkelykset ja siirapit. Nautin kaikki maitotuotteet rasvattomina. Kalaa söin
säännöllisesti ja saalaateissa käytin rypsiöljyä. En harrastanut hampurilaisia enkä
pitsoja.
Kuitenkin pelkäsin, että saattaa olla lähellä aika, kun diabetes (D2) diagnoosi
tehdään.
Aloin tutkia THL:n sivuilta erityisesti rasva-asioita. Törmäsin v.2013 julkaistuun
THL:n tutkija Jaana Leiviskän väitöskirjaan, jossa todettiin mm, että metabolinen
oireyhtymä ja diabetes (D2) esiintyvät yleensä normaalin tai jopa alentuneen
LDL-C:n kanssa. Ongelmana on ylimäärä pieniä tiheitä LDL-partikkeleita, jotka
herkemmin tarttuvat valtimon seinämään. Tyypillistä on myös alhainen HDL-C ja
kohonnut triglyseridiarvo.
Ajattelin aloittaa kohottamalla aluksi alhaista HDL:C arvoa.
Siksi tutkin prof. Petri Kovasen opusta ‘Totuus kolesterolista’, josta selvisi
mm, että täysin rasvaton dieetti laskee hyvää HDL-kolesterolia.
Päättelin, että rasva siis nostaa sitä ja vähärasvaisuus ei ainakaan ole omiaan
nostamaan sitä.
Tarkkailin omaa dieettiäni ja totesin, että käytän rasvoja vain saadakseni ns.
välttämättömät rasvahapot (jääkaapissa juoksevat pehmeät rasvat kuten lohen rasva,
margariinit ja rypsiöljy).
Lukioaikainen kemiankirja antoi ymmärtää, että tyydyttyneet (kovat) rasvat ovat
vain energiakäyttöön ja niistä ei saa elimistölle välttämättömiä rasvahappoja.
No ei minulla kalansyöjänä niistä pulaa olekaan, haluan vain nostaa alhaista
HDL-kolesterolia. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis käyttää kovia rasvoja energiaksi. Tästä loogisesti seuraa, että hiilihydraattilähteitä tulee vähentää, jotta en lihoisi liian energiamäärän vuoksi ja rasvassahan on tunnetusti paljon energiaa ja minun on sitä pakko syödä, jotta saan asiani testattua.
Päätin siis itselläni testata HDL-C:n nostamista kovilla energiarasvoilla.
Käytännössä vaihdoin tärkkelyspitoisen perunan ja hiilihydraattipitoiset riisin ja
pastan mm. höyrytettyyn vähäenergiaiseen parsa- ja kukkakaaliin ja korvasin näin
vähentyneen energian kovilla energiarasvoilla kuten voilla ja kookosöljyllä. Niitä
tarvittiin grammamääräisesti puolta vähemmän kuin hiilihydraatteja rasvan paremman
energiatiheyden vuoksi (kemiankirja oli suurena apuna). Näin sain myös enemmän
ravintoaineita kuin vanhalla dieetillä. Matemaatikkona laskin kyseisten
ravintoaineiden ravintopitoisuudet netistä löytyneiden tietojen pohjalta.
Ihmetys oli suuri kun jo parin viikon päästä vyötärön ympärysmitta lyheni usealla
sentilla ja paino putosi.
Vuoden kuluttua ihmetys jatkui kun HDL-C oli noussut 52,4% ja triglyseridit
laskeneet 38,2%. Verensokeri oli 4,8. Pääsin myös verenpainelääkkeistä.
Koska minulla ei nyt ole yhtään metabolisen oireyhtymän merkittävää riskitekijää
en enää pelkää diabetesta kuten Suomen miljoona muuta vyötärölihavaa.
Paino on nyt kolmen vuoden jälkeen 71,9 kg kun lähtöpaino oli 83,7 kg (pituus 181
cm). Unentarve on vähentynyt ja tasaisempi verensokeri pitää henkiset kyvyt
tasaisina koko päivän. Voi onkin kova SANA.
Aki
(Kirjoitus blogini e-meilistä kirjoittajan luvalla)
